Roomalaiset Espanjassa.
Espanja oli jo Foinikeille hyvin tunnettu maa ja osaksi he olivat sen valtansakin alle saattaneet. Puunilaissotien kautta länsi- ja etelärannikko joutui Roomalaisille, ja vähitellen he vallottivat maan kokonaan. Kauimmin säilyttivät pohjoisosissa asuvat vuoristokansat vapautensa.
Iberian niemimaalla asui siihen aikaan kauttaaltaan vanhoja iberiläisiä kansoja, joista nykyiset Baskit polveutuvat. He kuuluivat esihistorialliseen valkoiseen rotuun, joka mainittua pientä tähdettä lukuun ottamatta on kokonaan sammunut. He menettivät kielensä, mutta monet heidän kansallisista piirteistään ovat epäilemättä säilyneet nykyisissä Espanjalaisissa.
Kreikkalaiset kirjailijat, jotka matkustivat maassa sen jouduttua Roomalaisten haltuun, kuvaavat silloisten Iberien tapoja ja oloja. Posidonios kertoo varsinkin pohjoisissa vuoristossa asuvista heimoista, heidän elintavoistaan, vilkkaista tansseistaan, miesten mustista viitoista ja naisten kirjavista puvuista ja omituisista pääkoristeista. He tekivät vaihtokauppaa rahakaupan asemesta ja naisilla oli perintöoikeus. Nämä tiedot ovat suuriarvoiset historialliselle kansatieteelle, sen koettaessa luoda kokonaiskuvaa niistä kansoista, jotka luulon mukaan hallitsivat Europpaa ennen aarialaisia. Iberejä asui Etelä-Galliassakin, Garonnen laaksossa, mutta toiselta puolen oli Galliasta käsin tullut Iberien keskuuteen paljon keltiläistä ainesta. Pyreneet eivät olleet erottavana, vaan pikemmin yhdistävänä aineksena kansallisuuteen nähden. Gallialaisten Posidonios kertoo olleen yksinkertaisia, avomielisiä, teräviä oppimaan, loisteliaita ja rajuuteen saakka urhoollisia. He käyttivät leveitä housuja ja liiallisia viittoja. Monta näistä ominaisuuksista tapaamme nykyisissä Ranskalaisissa, mutta vanhat Gallialaiset olivat kookasta kansaa, jota vastoin Ranskalaiset yleensä ovat vähäläntiä.
Myöhemmin kuin Posidonios matkusteli historioitsija Polybios Espanjassa tutustuen tarkkaan sen maantieteeseen. Hän muun muassa jo mainitsee Atlantin mereen laskevat joet ja koettaa määritellä niitten pituudenkin. Voimme siis sanoa, että Pyreneitten niemimaa puunilaissotien jälkeen oli kauttaaltaan tunnettu.
Caesar Galliassa.
Roomalaiset olivat jo ennen Caesaria saaneet jalansijan Gallian etelä- ja itäosissa ja olivat arvatenkin saaneet käsityksen maan pääpiirteistä ja kansoista. Caesar vallotti Gallian kokonaan ja tutustui näillä sotaretkillään perinpohjin maahan ja sen asukkaihin. Onneksi Caesar, toisin kuin roomalaiset sotapäälliköt yleensä, oli etevä kirjailijakin, ja hänen kynästään on sen vuoksi säilynyt harvinaisen monipuolinen ja luotettava kuvaus silloisten keltiläisten päämaasta.
Gallian eteläosassa asuivat Akvitanit, keskellä maata varsinaiset Gallialaiset, pohjoisessa Belgit. Näitten kansain rajoina olivat Garumna (Garonne), Sequana (Seine) ja Matrona (Marne) joet. Caesar mainitsee maan tärkeimmät vuoristot. Hän tekee selkoa sen monista eri heimoista, joiden keskenäinen riitaisuus — se oli kelttien yleinen kansallisheikkous — helpotti roomalaista vallotusta. Suurin osa Caesarin mainitsemista heimoista on tasaantunut olemattomiin, mutta moni paikka on säilyttänyt niistä perintönä nykyisen nimensä.
Mieltä kiinnittävimpiä on Caesarin kuvaus Armorican (Bretagnen) niemimaalla asuvista Veneteistä. Tämä kansa oli vanhastaan harjottanut vilkasta merenkulkua, sillä sen välityksellä tapahtui tinan kauppa Britanniasta mannermaalle. Veneteillä oli melkein laakapohjaiset, korkeakeulaiset alukset, joissa oli nahkapurjeet. Caesar ei voinut heitä voittaa muulla tavalla, kuin että itsekin rakennutti laivaston. Venettien laivoissa ei ollut airoja, kuten Roomalaisten, ja sen vuoksi he merisodassa joutuivat tappiolle. Roomalaiset repivät pitkillä kekseillä rikki Venettien purjeet, niin etteivät heidän laivansa voineet vapaasti liikkua, vaan ne voitiin helpommin vallata. Urhoollisesti puoliaan pidettyään tämän reippaan kansan täytyi alistua, ja aito roomalaisella julmuudella Caesar säälimättä sen hävitti, surmauttaen osan, myyden loput orjiksi. Näin tuhottiin kansa, joka esihistoriallisena aikana oli ollut tärkeä kaupanvälittäjä, jolta Foinikit luultavasti kävivät noutamassa pohjoismaisten harvoja haluttuja tuotteita.
Galliasta käsin Caesar teki kaksi sotaretkeä Kanaalin poikki Britanniaan mutta ei tunkeutunut pitkällekään maan sisäosiin. Hän tutustui ainoastaan etelärannikkoon ja sen asukkaihin, jotka olivat Belgiasta muuttaneita kelttejä ja sivistyneempiä kuin sisämaan raa’at paimentolaiskansat.