Maantiede ja löytöretket 1

by Into Konrad Inha

Germanien luku ei maan harvaan asutukseen nähden voinut yhteensäkään olla suuri. Sitä ihmeellisempää on, että nämä harvalukuiset ja keskenään riitaiset heimot kansainvaelluksien aikana saattoivat kukistaa Rooman valtakunnan ja mielinmäärin sitä palotella ja vallita. Tosin heidän alueensa Vanhan ajan lopulla olivat laajenneet etelää kohti Alppeihin saakka, kun Tonavan eteläpuolella asuvat keltit muuttivat pois vanhoilta asuinsijoiltaan, mutta sittenkin olivat germanilaiset kansat verraten vähälukuiset, ja heistäkin jäi suuri osa paikoilleen, ottamatta osaa sotaretkiin Rooman rintamaihin. Kansainvaellusten alkaessa Germanit kuitenkin olivat koko joukon edistyneet siitä, mitä he olivat Roomalaisiin ensiksi tutustuessaan. Palveltuaan palkkasotureina Rooman armeijassa he olivat oppineet edistyneempää sotataitoa ja arvatenkin parempien aseitten ja ruumiinsuojusten valmistamisen.

Alppimaitten vallotus.

Drusus ja Tiberius vallottivat niinikään ne maat, jotka olivat Italiasta koilliseen. Ne olivat tärkeät siitä syystä, että niitten kautta kulki solateitä vuorien poikki Tonavan rannoille. Tälle puolelle syntyivät roomalaiset maakunnat Rhaetia, Vindelicia, Noricum ja Pannonia, jotka pääasiallisesti vastaavat nykyistä Tirolia, Baijerin eteläosaa, molempia Itävaltoja ja osaa Unkarista. Drusus tunkeutui Tiroliin etelästä pitkin Adigen laaksoa, Tiberius taas pohjoisesta Rheinin laakson kautta. Tiberius muun muassa rakensi laivaston Boden järvelle. Tämän järven rannoilta hän eteni Innin laaksoon. Roomalaisten vallotusten turvaksi rakennettiin Augusta Vindelicorum, nykyinen Augsburg. 'Tonavan laaksossa ja Alppimaissa sen yläpuolella asui vallotuksen aikana keltiläisiä kansoja, joilla oli melkoinen määrä sivistystä, koska ne vanhastaan olivat välittäneet kauppaa pohjanpuoleisten seutujen ja Italian välillä. Roomalaisten vallanalaisuudessa he yhä kehittyivät, maahan syntyi paljon kaupunkeja, samoin kuin Rheininkin laaksoon, jonka asukkaat kuitenkin olivat Germaneja. Kansainvaelluksien aikoina Germanit sitten anastivat koko Etelä-Saksan ja suuren osan Alppimaistakin, ja Germanien hallussa ne ovat pysyneet siitä pitäen.

Pannonialaiset vastustivat tuimemmin Roomalaisten vallotusta. Heidänkin maansa kautta kävi vanha tärkeä kauppatie Itämerelle, josta meripihka tuotiin. Useitten sotaretkien kautta vallotettiin nämä maat ja Tonavasta tuli Mustaanmereen saakka Rooman valtakunnan raja.

Balkanin niemimaa.

Balkanin niemimaan maantieteellisistä oloista on Vanhan ajan kirjallisuudessa verraten niukasti tietoja. Suurena syynä siihen epäilemättä oli, että nuo maat enimmäkseen ovat niin vuorisia ja pääsemättömiä. Vasta Roomalaiset yhdistivät koko niemimaan samaksi valtakunnaksi. He vallottivat Epeiron ja nykyisen Albanian ja tiesivät sen maan oloista luultavasti enemmän kuin nykyään tiedetään. Jylhäin vuoristoitten poikki rakennettiin eräs Rooman tärkeimmistä sotateistä, Via Egnatia, joka Dyrrakhionista, Adrian meren rannalta, kulki suoraan Thessalonikaan Egean meren rannalle. Sekä Bulgariassa että Serbiassa todistavat vielä tänä päivänä monet vanhat rauniot, teiden ja siltain jäännökset Roomalaisten tarmokasta toimintaa. Mutta tietomme näitten maitten mieltäkiinnittävistä kansoista eivät heidän kauttaan suurestikaan laajentuneet. Vähän tiedämme vanhoista Daakeistakaan, jotka keisari Trajanus kukisti. He asuivat nykyisessä Rumaniassa ja Siebenbyrgissä. Näitten maitten nykyiset asukkaat puhuvat tosin romanilaista kieltä, mutta alkuaan he eivät olleet romanilaisia, vaan nimistään ja muista tunnetuista seikoista päättäen samoja thraakilaisia kansoja, joita asui etelämpänäkin sekä Balkanin niemellä että Vähässä-Aasiassa. Daakit olivat, samoin kuin muutkin thraakilaiset ja varsinkin samaan kansanhaaraan kuuluvat illyriläiset, erittäin sotaista kansaa. Kauempana Välimerestä asuen he eivät voineet kohota yhtä korkeaan sivistykseen kuin Kreikkalaiset ja Roomalaiset, mutta oli heillä kuitenkin kehittyneet olot ja melkoisia kaupunkeja. Pääkaupunki oli Sarmisegetusa nykyisessä Siebenbyrgissä.

Alussa Daakit hyvällä menestyksellä pitivät puoliaan Roomalaisia vastaan, kunnes keisari Trajanus rakennutti Tonavan poikki, nykyisen Rautaportin seuduille, kivisillan ja sitä pitkin vei legionansa heidän maahansa. Sillasta on osia säilynyt näihin saakka. Trajanus vallotti Daakien maan ja pääkaupungin ja teki siitä Rooman maakunnan. Sodassa väestö hävisi niin vähiin, että sijaan tuotiin suuret määrät roomalaisia siirtolaisia, ja siitä maan kielikin roomalaistui ja on sinä pysynyt.

Näin omistivat Balkanin niemimaalla, samoin kuin Italiassakin, vanhat esihistorialliset kansat vallitsevan kansallisuuden kielen. Balkanin niemimaalla useimmat kansat kuitenkin kreikkalaistuivat, sillä Rooman ylivallasta huolimatta piti kreikkalaisuus korkeamman sivistyksen ja liike-elämän kielenä niin hyvin puoliaan, että Rooman valtakunnan jaon jälkeen koko itäpuoli tuota pikaa tunnusti kreikan kielen pääkielekseen. Ainoastaan Illyrian vuorissa on näihin aikoihin saakka säilynyt Balkanin niemimaan vanhaa alkuväestöä. Albaanit luultavasti yhä puhuvat vanhaa kieltään ja ovat rotunsa muutkin ominaisuudet säilyttäneet.

Roomalaisten vallotukset Tonavan pohjoispuolella eivät olleet pitkäikäiset. Sekä Unkari että Rumania ovat jatkoa Etelä-Venäjän ja Keski-Aasian aroille, ja kun näitten arojen sotaiset paimentolaiskansat alkoivat suuret ja tuhoiset vallotusretkensä, niin eivät mitkään muut kansat voineet säilyä semmoisilla seuduilla, jotka soveltuivat laitumiksi, taikka olivat niistä sotaretken kantomatkan päässä. Aluksi Daakia keisari Aurelianuksen käskystä luovutettiin Gooteille, ja myöhemmin se enemmän kuin mikään muu Europan maa oli ainaisten kansanliikkeitten ja lyhytaikaisten valtakuntamuodostusten jaloissa. Mutta niin pysyvän vaikutuksen jättivät kuitenkin Roomalaisten ja varsinkin keisari Trajanuksen toimet Tonavan pohjoispuolella, että vielä tänä päivänä rumanilaiset kansantarinat mainitsevat Trajanusta puolijumalana ja nimittävät hänen mukaansa sekä luonnonihmeitä että taivaan ilmiöitä.

Roomalaisten monista sodista Itämailla hyödyttivät maantietoa enimmän Pontoksen kuningasta Mithridatesta vastaan käydyt. Niitten kautta tulivat varsinkin Armenia ja Kaukasia, vanhain Kolkhis, entistä paremmin tunnetuiksi.