Kreikkalaiset olivat näistä saarista kuulleet vain häälyviä huhuja. He kuvittelivat, että kaukana Atlantin meressä oli »Onnelan saaret», joilla ei myrskynnyt, ei satanut lunta. Jo Homeroksen runoissa kuvitellaan »Elyseitten kenttäin» olleen kaukana lännen ja auringonlaskun meressä.
Numidian kuninkaalta Jubalta, joka oli keisari Augustuksen ystävä ja Roomassa kasvatettu, saatiin näistä saarista varmapiirteisempiä tietoja. Hän kertoi »Onnelan saarien» olevan Saharan rannikon edustalla valtameressä. Niiden täytyi tarkottaa Canarian saaria. Juban käyttämät latinalaiset nimet olivatkin osaksi samat kuin nykyiset. Canaria vastaa nykyistä Gran Canaria-saarta. Nivaria (luminen) sitä vastoin lienee tarkottanut nykyistä Teneriffaa, jonka tulivuorikeila kohoo lumirajan yläpuolelle. Ombrios saarella hän kertoo olleen järven vuorien keskellä, ja se taas sopii nykyiseen Palma saareen, jossa on veden täyttämä suuri vulkaanikita, »Caldera». korkeiden vuorien keskellä.
Jo aikaisemmin oli roomalainen sotapäällikkö Sertorius, Sullan vaarallinen kilpailija, kuullut »Onnelan saarista» siksi varmoja maineita, että hän, sotaan ja vastoinkäymisiin väsyneenä, päätti muuttaa niihin asumaan. Sertorius oli kuullut kreikkalaisilta merimiehiltä, että »Onnelan saaria» oli kaksi. Niitten välillä oli muka kapea salmi; etäisyyden Afrikan rannasta oli ilmotettu olevan 10,000 stadionia, siis lähes 2000 kilometriä. Saarien ilmasto oli muka niin kosteata ja leutoa, että siellä itsestään kasvoi kaikenlaisia hedelmiä. Sertoriuksen aie meni kuitenkin myttyyn, koska hänen laivamiehensä, Kilikian pahamaineisia merirosvoja, eivät uskaltaneet retkelle lähteä. Matka niille saarille, joita tässä epäilemättä tarkotetaan, ei kuitenkaan ollut likimainkaan niin pitkä, kuin Sertoriukselle oli ilmotettu. Paikkain kuvauksesta ja ilmanalaa ja kasvullisuutta koskevista ilmotuksista voidaan jotenkin varmaan päättää, että nämä »Onnelan saaret» olivat Madeira ja sen lähellä oleva pieni saari. Moneksi vuosisadaksi jäivät nämä saaret sitten unohduksiin, kun Sertorius pian sen jälkeen murhattiin. Arabialaiset maantieteilijät vielä 13:lla vuosisadalla mainitsivat, että »Onnelan saaret» olivat aaltoihin vaipuneet ja kaikiksi ajoiksi kadonneet.
Vallotuksiensa kautta olivat Roomalaiset saaneet haltuunsa sen vanhan kauppatien lähtökohdat, joka vei Välimeren itäpäästä Intiaan. He koettivat sitä paremmin turvata vallottamalla Etelä-Arabian, mutta Aelius Galluksen v. 24 e.Kr. sinne tekemä sotaretki epäonnistui maanlaadun ja olojen tuntemattomuuden vuoksi. Eräs jälkimaailmalle säilynyt kertomus Erythrean meren (Intian meren) rannoista kuitenkin todistaa, että reitti oli edelleenkin tunnettu ja käytännössä.
Erythrean meren ympäripurjehdus.
»Periplus maris Erythraei», s.o. Erythrean meren ympäripurjehdus, on vanhan maantieteen merkillisimpiä asiakirjoja. Se lienee kirjotettu noin v. 80 j.Kr. ja olleen aiottu sekä merenkulkijain että kauppiaitten oppaaksi. Siinä tehdään selkoa sekä väylistä, että satamista ja kauppapaikoista, ja mainitaan myös tarkalleen tavarat, joita niihin tuotiin taikka niistä vietiin. Kertomuksen laatijasta ei ole mitään tietoa. Mutta sen kirjottaja oli tarkka luonnon havaitsija ja antaa kauttaaltaan oikeita ja seikkaperäisiä tietoja.
»Periplus» lähtee alkuun Myos Hormos nimisestä kaupungista nykyisen Punaisen meren rannalta. Se seuraa tämän meren Afrikan puoleista rantaa Bab-el-Mandebin salmeen saakka, mainiten ne paikat, joita oli Ptolemaioksien toimesta perustettu kauppaa ja elefanttien metsästämistä varten. Niiden joukossa oli Axumin satamakaupunki Adulis; Etiopian pääkaupunki Axum oli kauempana maan sisässä. Tarkkaan luetellaan niinikään poikkeuspaikat sillä rannikolla, joka ulottui Bab-el-Mandebista itään päin Aromata (Kap Guardafui) niemeen saakka ja sikäläisten maitten luonnontuotteet, norsunluu, kilpikonnankuori, kinnamoni ja monenlaiset kummit. Tämän jälkeen annetaan ensimäiset varmat tiedot rannikosta, joka jatkui mainitusta niemestä lounatta kohti. Sillä rannalla oli Opone niminen tärkeä kauppapaikka, jonne tuotiin Intiasta saakka tavaroita. Helppo on nykyisillä kartoilla vielä tuntea tämä nimi (Ras Hafun). Oponea etelämpänä kertoja ei näytä itse käyneen, mutta hän on saanut muilta luotettavia tietoja. Kauimpana etelässä oli tunnettu paikka eräs matala, Menuthias niminen saari, jossa kasvoi runsaasti puita. Matkoista päättäen tämä saari oli joko Sansibar taikka sitä pohjoisempi Pemba, jotka kautta aikain ovat olleet tärkeitä kauppapaikkoja.
Menuthiaan takana kertoja mainitsee tutkimattoman meren kääntyvän länteen päin ja lopulta yhtyvän siihen mereen, joka on Afrikan toisella puolella. Hänellä oli siis Afrikan ulottuvaisuudesta oikeampi käsitys kuin Strabonilla, joka luuli sen etelärannan kääntyvän Kap Guardafuista suoraan länteen, yhtyäkseen Guinean rannikkoon.
Palattuaan lähtökohtaansa kertoja Punaisen meren vasenta rantaa seuraten tekee selkoa Arabian ja Intian rannikoista. Bab-el-Mandebin takana hän mainitsee sataman, joka vastaa nykyistä Adenia. Vähän kauempana tätä paikkaa oli Syagros niemi, jota hän sanoo maailman mahtavimmaksi (nykyinen Kap Fartak). Siitä lähdettiin oikaisemaan meren poikki Intian rannoille. Samassa yhteydessä mainitaan vielä Sokotran saari, vanhain Dioskorides, koska se kuului Arabian ruhtinaitten vallan alle. Syagros niemen takana oli Mosba tärkein kauppapaikka; sen takana asui vuoristossa luolaihmisiä. Sekin tieto on oikea, sillä yhä vielä niiden seutujen asukkaat karjoineen asuvat vuoriluolissa.
Rannikon selittäminen jatkuu edelleen aina Indos virran suistamoon saakka; siitä eteenpäin selonteko käy vielä täydellisemmäksi, antaen samalla hyödyllisiä ohjeita purjehtijoille. Indon suistamon takana oli Eirinon niminen lahti, joka merivirtainsa ja särkkäinsä vuoksi oli erittäin vaarallinen; sen takana oli toinen syvälle maahan pistävä lahti Baraces nimeltään (nykyinen Cutch lahti). Tämän jälkeen seurasi Cambay lahti, jota noustiin Namnadios (Nerbudda) joen suistamoon. Joen rannalla oli muutaman kymmenen kilometrin päässä rannikosta Barygaza (Baroche) niminen kaupunki, joka oli Etu-lntian länsirannikon tärkein kauppakeskusta. Sieltä tuotiin hajusteita, kalliita kiviä, norsunluuta, musliinia ja silkkiä. Mieltäkiinnittävä on niin vanha vilkas kuvaus Nerbuddan suulla tavallisesta boore-ilmiöstä, samanlaisesta vuoksiaallosta, joka Indon suulla niin suuresti pelästytti Aleksanteri Suuren sotilaita.