Mieltäkiinnittävin osa Pliniuksen maantieteestä on se, joka käsittelee
Aasiaa. Hän antaa Palestinasta kuvauksen, joka on huomattava senkin
vuoksi, että se on kirjotettu niin hiljattain sen jälkeen, kun
Vapahtaja eli.
Pliniuksen kuvaus Palestinasta.
»Jordan joki alkaa», hän kertoo, Palestinasta. »Paneaan lähteestä, josta Caesareian kaupunki (Caesareia Paneas) on saanut erottavan nimensä. Se on kaunis joki, joka mutkailee maan luonteen mukaan, ja se on siunaus kaikille niille, jotka sen rannoilla asuvat. Vastahakoisesti se näyttää matkaavan Asfalttimerta (Kuollutta merta) kohti, kamalan näköiseen seutuun, johon se lopulta katoo, sekotettuaan vuolteensa noihin turman vesiin. Siitä syystä se, heti maasyvänteen kohdatessaan, purkautuu järveen, jota tavallisesti sanotaan Genesaran järveksi. Tämä on kuuttatoista penikulmaa pitkä ja kuutta leveä, sen rannoilla on joka puolella viehättäviä kaupunkeja, itäpuolella Julias ja Hippus, etelässä Tarichaea, jolla nimellä toiset mainitsevat järveäkin, ja lännessä Tiberias, joka kuumain lähteittensä vuoksi on terveyspaikka.» Aito roomalaisena ylimyksenä Plinius kaikkialla kiinnittää huomionsa vesiparantoloihin.
»Asfalttijärvi synnyttää ainoastaan maapihkaa, josta se on nimensäkin saanut. Eläinten ruumiit uivat sen pinnalla, se pitää paikkansa häristä ja kameleistakin. Siitä on syntynyt tuo juttu, ettei siihen järveen mikään voi upota. Se on enemmän kuin sataa penikulmaa pitkä, leveys on leveimmältä kohdalta seitsemänkymmentäviisi ja kapeimmalta kuusi penikulmaa. Itäpuolella on paimentolaisten Arabia, etelässä Machaerus, joka ennen aikaan oli Judaean lujin linnotus Jerusalemin jälkeen. Silläkin puolella on kuuma lähde, jonka vedellä on parantava vaikutus, ja sen nimikin, Kallirhoe eli kauniit vedet, julistaa vetten mainetta.»
»Länsirannalla, epäterveellisen rantakaistaleen takana, asuvat Essenit. [Essenit olivat juutalainen munkkikunta, joka ensi kerran esiintyi historiassa toisella vuosisadalla e.Kr., makkabealaisen Jonathanin ajalla.] Tämä erakkokansa on ihmeellisin kaikista maailman kansoista, sillä he eivät pidä ensinkään vaimoja, vaan ovat luopuneet kaikista sukupuolinautinnoista, eivät omista rahaa, asuvat palmulehdoissa. Joka päivä näitten pakolaisten luku lisääntyy, sillä niihin liittyy runsaasti semmoisia ihmisiä, joita vastoinkäymiset, väsymys elämään, pakottaa omaksumaan heidän tapansa. Sillä tavalla, ihmeellistä kyllä, pysyy elossa kansa, jonka keskuudessa ei ketään synny, sillä se lisääntyy ainoastaan muitten ihmisten väsymisestä elämään.»
Nämä ja muut tietonsa Palestinan oloista Plinius ehkä sai Vespasianukselta ja Titukselta. Hän ylistää Palmyran omituisuutta, sen viljavuutta ja lähteitten runsautta hietaerämaan keskellä, ikäänkuin luonto olisi tahtonut sen muusta maailmasta erottaa, ja huomauttaa kuinka se näin saattoi menestyksellä puolustaa itsenäisyyttään kahden niin mahtavan valtakunnan rajoilla kuin Rooma ja Parthia olivat, vaikka oli ainiaan tarjona vaara, että se sekaantuisi niitten riitoihin. Palmyraa ei vielä Pliniuksen aikana oltu vallotettu.
Plinius mainitsee myös Mustasta merestä Kaspian meren kautta ja Oxuksen laaksoa pitkin Intiaan kulkevan kauppatien, josta jo Strabonillakin oli tietoja. Hän tiesi Margianan (Mervin) kaupunginkin, joka oli hedelmällisessä keitaassa erämaan keskellä samoin kuin Palmyrakin, ja tuotti hyviä viinejä.
Tigriin lähteet.
Vanhan ajan maantieteilijät kiinnittivät erikoista huomiota Tigriin lähteihin, ja Pliniuskin koetti kerätä niistä kaikki saatavina olevat tiedot. Nimensä, joka meedian kielellä merkitsi nuoli, Tigris oli saanut nopeudestaan. Sen lähdejoki juoksi Aretissan järven kautta, jonka pinnalla muka myös uivat kaikenlaiset raskaat esineet ja joka huokui natronipilviä. Siinä oli vain yhdenlaisia kaloja, jotka välttivät virtavettä, ja samoin Tigriin kalat eivät uineet järveen. Virta selvään näkyi järvessäkin värinsä vuoksi; järven läpi virrattuaan Tigris muka katosi rotkoon Tauro vuoreen, juoksi sen alitse ja tuli näkyviin vasta toisella puolella Zoaranda nimisessä paikassa. Että Zoarandan joki oli sama, joka järven rannalla katosi, kävi muka selville siitä, että jokeen pudotetut esineet nousivat lähteestä esiin. Joki muka sitten juoksi toisen Thospitis nimisen järven kautta ja sen jälkeen jälleen katosi maanalaiseen rotkoon, tullen kaksikymmentäkaksi penikulmaa siinä virrattuaan uudelleen näkyviin Nympheum nimisessä paikassa.
Strabon kertoi Arsenen (Aretissan) järven sisältäneen potaskaa, jota käytettiin vaatteitten puhdistamiseksi; mutta juotavaksi ei vesi kelvannut. Thospitis epäilemättä oli nykyinen Van järvi, jota Armenilaiset sanovat Dosp järveksi, koska se on Dospin maakunnassa. Järvi on kakssonainen, ja siitä luultavasti johtui Pliniuksen erehdys, että muka järviä oli kaksi. Järven itäpään nykyinen nimi on Ardjish, joka vastannee Aretissa nimeä. Mutta Tigriin ja järven välillä ei ainakaan nykyään ole huomattu minkäänlaista yhteyttä. Siinä vanhat kirjailijat siis lienevät erehtyneet, joka olikin helposti ymmärrettävää, kun Van järvestä ei lähde jokea ja Tigris virtaa läheltä sen sivu. Kreikassa lisäksi on paljon semmoisia jokia, jotka virtaavat vuorien läpi maanalaisten rotkojen kautta. Se nimi, jonka Plinius antaa Araratista tulevalle joelle, Diglito, on kuitenkin Tigriin vanha nimi; se on sama sana kuin Hid-dekel, jolla Tigristä mainitaan Raamatussa Paratiisin kertomuksessa, ja Djileh, joka nimi yhä vielä on Mesopotamiassa käytännössä.