Cubaguasta Orellana lähetti Espanjan kuninkaalle kertomuksen matkastaan; itse hän seuralaisineen lähti Haitiin, saapuen sinne joulukuussa.
Samoin kuin kaikki muutkin löytäjät olivat tehneet, Orellanakin viipymättä ryhtyi toimiin siirto- ja maaherrakunnan perustamiseksi Amazonijoen laaksoon. Hän matkusti seuraavana vuonna Espanjaan ja teki hallituksen kanssa sopimuksen löytämänsä maan vallottamisesta. Siirtokunta sai nimekseen Uusi Andalusia, sillä samoin kuin Andalusian tasangon kautta virtasi »verraton Guadalquivir», samoin Uuden Andalusian kautta virtasi koko maailman suurin joki.
Orellana, joka näyttää kertoneen merimiesjuttuja jotenkin runsaasti, sai yritykselleen kannatusta. 11 p. toukokuuta 1544 hän purjehti Sevillan satamasta neljällä laivalla, mukanaan 400 miestä. Mutta tämä retki päättyi surkeasti. Valtamerellä jo sattui kuukautisia viivytyksiä ja menetettiin toista sataa miestä. Tosin saapuivat sitten kaikki laivat Amazonijoen suistamoon ja siirtokunta perustettiin; mutta ilmanala oli niin epäterveellistä, että suurin osa siirtolaisista sortui kuumeisiin. Kun vihdoin Orellana itsekin kuoli, niin luovuttiin koko yrityksestä ja eloon jääneet palasivat Santo Domingoon. Amazonijoen rannat ovat vielä tänä päivänäkin jotenkin harvaan asutut, vaikkapa nykyisin onkin paljon suuremmat mahdollisuudet, kun alukset konevoimalla voivat nousta kauas joen latvaosille saakka. Niin kauan kuin laivoilla ei ollut muuta voimaa kuin purje, oli tietysti laivaliike suurella virralla hankalaa, vaikkapa Amazonijoki loppujuoksullaan virtaakin hyvin hitaasti.
Pedro de Ursua.
Orellanan retken täydensi Pedro de Ursuan retki. Tämä ritari lähti v. 1560 Perun varakuninkaan käskystä tunkeutumaan Andien poikki Huallaga-joelle, mukanaan joukkokunta, johon oli koottu Perun kaikkein huonoimmat espanjalaiset seikkailijat; retken tarkotus oikeastaan olikin vain toimittaa pois nämä levottomat ainekset, jotka olivat ainaisena vaarana maan sisälliselle rauhalle. Matkalla seikkailijat surmasivat Ursuan ja valitsivat päällikökseen Lope de Aguirren. Päästyään Amazonijoelle he eivät laskeneet sitä pitkin mereen, vaan kulkivat aivan uusia teitä. Päämääränään Doradon löytäminen he poikkesivat Rio Negroon ja kulkivat arvatenkin Casiquiarea pitkin Orinocoon, saapuen vihdoin Venezuelan rannikolle, jota nyljettiin ja ryöstettiin kuukausimääriä, kunnes hallituksen sotaväki Barquisimeton luona voitti seikkailijajoukon, surmaten siitä suuren osan. — Vasta ranskalainen oppinut de la Condamine v. 1744 tämän jälkeen kulki Amazonijoen Andien vuorilaaksoista mereen saakka, niinkuin Orellana, ja vasta hän luotettavasti määräsi jättiläisjoen pääkohtain aseman.
Espanjalaisten Dorado-matkoja kesti vielä seuraavallakin vuosisadalla, mutta maantiede ei niistä sen koommin hyötynyt. Saman kultamaan etsiminen sai sitten Walter Raleighinkin lähtemään Orinoco joelle onneaan koettamaan.
La Plata-maat.
Juan Diaz de Solis oli ensimäinen purjehtija, joka saapui La Plata joen suistamoon, niinkuin olemme ennen kertoneet; Charrua intianit surmasivat hänet venekuntansa keralla Magalhães poikkesi samaan suistamoon v. 1520 salmea etsiessään. Ensimäinen, joka yritti tunkeutua suurta jokea maan sisäosiin, oli Pohjois-Amerikan löytäjän John Cabotin poika Sebastian.
Sebastian Cabot. jolla oli melkoinen purjehtijamaine, oli v. 1519 eronnut Englannin palveluksesta ja nimitetty Espanjan valtakunnanluotsiksi Juan de Soliin jälkeen. V. 1526 hänet lähetettiin tähtitieteellisten mittausten kautta tarkalleen määräämään Tordesillaan sopimuksen rajaviivaa, ynnä viemään Molukeille siirtolaisia. Saavuttuaan La Platan suistamoon hän sai siellä kuulla huhuja suuresta sivistyneestä valtakunnasta, joka muka oli kauempana maan sisässä, ja päätti jättää sikseen mittaukset ja lähteä sitä etsimään. Hän rakennutti ensinnä Uruguayn rannalle vähän matkaa suistamosta pienen linnan ja lähetti erään luutnanteistaan pienen retkikunnan keralla sisämaahan. Asukkaitten vihamielisyyden vuoksi retkikunnan kuitenkin täytyi palata takaisin, johtajansa menetettyään.
Cabot itse nousi Paraná jokeen ja solmittuaan Timbu-intianien kanssa ystävyysliiton perusti nykyisen Rosarion seuduille siirtokunnan. Hän nousi Paranáta Apipén koskille ja poikkesi sitten Paraguay jokeen, jota voitiin nousta vielä pitemmälle, aina nykyisen Bermejon suulle. Mutta intianit tekivät kiivaita hyökkäyksiä — Chacon intianit ovat vielä tänä päivänä sotaisuutensa vuoksi itsenäiset; koko joukon väkeä menetettyään Cabotin täytyi palata takaisin. Retkellä oli intianeilta vaihdettu hopeahelyjä ja siitä sai joki La Plata (hopea-) joen nimen. Kolme vuotta poissa oltuaan Cabot palasi Espanjaan ja pyysi Kaarle V:ltä varoja uuden retkikunnan varustamiseksi, jonka piti Bermejo jokea nousten löytää uusi tie Peruhun; mutta hallitsijalta ei silloin riittänyt väkeä eikä rahoja, koska hän paraillaan kävi sotaa Ranskaa vastaan. Cabotin perustaman siirtokunnan intianit hävittivät, surmattuaan joka miehen.