Olaus Magnus Gothus — lisäys Gothus oli hä nen itsensä antama ja vakinaisesti käyttämä — oli syntynyt Linköpingissä v. 1490 ja oli kaksi vuotta nuorempi kuin veljensä, Upsalan arkkipiispa Johannes Magnus. He olivat murrosajan lapsia ja sen kovien kohtaloiden alaisia; kiintymys katolinuskoon, jossa he olivat kasvaneet, pakotti heidät viettämään loppuikänsä kaukana vieraalla maalla ja siellä maanpaossa valmistamaan teokset, joilla he saavuttivat kunniasijan isänmaansa tieteen historiassa.
Olaus kävi Vesteråsin tuomiokirkkokoulua, lähti sitten Saksaan ja oleskeli sikäläisissä yliopistoissa 1510—1517 opinnoitaan jatkamassa; ulkomailta palattuaan hän oli Upsalassa ja Linköpingissä kanonikkona. V. 1518 paavin lähettiläs Arcimboldus lähetti hänet Skandinavian pohjoisosiin ehkä rahoja paaville keräämään ja aneita myymään, sekä, hänen oman ilmotuksensa mukaan, taistelemaan luterilaista harhaoppia vastaan, jota niemimaan pohjoisosissa jo oli viljalta. Matka kävi paljon tärkeämmäksi varsinaista tarkotustaan sen kautta, että tämä reaktsionarinen hengen mies sillä tutustui Ruotsin ja Norjan syrjäisempiin osiin, jopa kävi suomalaisenkin asutuksen alalla ja siten sai palavan harrastuksen ja paljon näköaloja ja tietoja suuren teoksensa kirjottamiseen. Hän ei tyytynyt synneistä päästämään ja uutta uskoa vastaan saarnaamaan, vaan kaikkialla kokosi maantieteellisiä ja kansatieteellisiä aineksia teoksiaan varten, keskiaikaiseen henkeen kirjottaen muistoon kaikki kummitusjututkin, mitä hänelle kerrottiin: tämä viimeksi mainittu epätieteellinen harrastus tosin oli omiaan vähentämään hänen teoksensa tieteellisyyttä, mutta jälkimaailmalla ei ole syytä häntä siitä moittia.
Pohjois-Ruotsissa ei ollut teitä, ratsain täytyi sen vuoksi matkaa tehdä, tavaroita joko hevosenselässä kuljettaen tai reellä vedättäen, mutta monta taivalta voitiin veneelläkin kulkea. Olaus kertoo laskeneensa jokia haapioilla (haapar), jotka olivat pitkiä, ilman nauloja koottuja ja hyvin kevyitä aluksia. Hän lausuu muun muassa eräästä jokimatkastaan: — — »Ja siihen määrään hataralle puutekeleelle minun täytyi yleisiä asioita ajaessani luottaa henkeni ja menestykseni; ja sitä kamalampi oli matka, kuta enemmän rannoilla näkyi merkkejä siitä, että veden voima oli jo tuottanut monelle ihmiselle surman.»
Olaus kävi sitten tunturien poikki Norjassa. Hän kuvaa vilkkaasti matkaa vuoristossa. Norjassa, jossa hän oleskeli vuosina 1518—1519, hän teki merimatkan ja näki koottavan ambraa. Norjan rannikon asukkailta hän sanoi kuulleensa paljon juttuja merikäärmeistä ja muista kummista; sitä paitsi hän hankki tietoja rannikon talvikalastuksesta, valaanpyynnistä, traanin ja suolan valmistuksesta y.m. Palattuaan Ruotsiin hän jatkoi matkaansa pohjoista kohti ja saapui 1519 juhannuksen aikaan Tornioon, jossa hän näki lohenpyynnin ja paikkakunnan suuren kauppaliikkeen. Hän kertoo sinne tulleen Venäjän rajan takaa kauppiaita, jotka taipalien poikki kantoivat veneensä olallaan. Lappalaisia ja suomalaisiakin hän siellä näki. Torniosta, jonka latitudin hän ilmottaa 82°:ksi, hän vielä kulki arvionsa mukaan neljä asteväliä pohjoisemmaksi ja kävi siten ehkä Pellossa saakka, jota tarkottanee hänen kartassaan nimitetty »Pele.» Matka luultavasti tapahtui mennen tullen veneellä pitkin Tornion jokea. Syksyllä 1519 Olaus palasi Upsalaan pitkältä matkaltaan. Hän itse väitti sillä kulkeneensa 4860 italialaista penikulmaa (lähes 9000) kilometriä, mutta tämä tietysti oli suunnatonta liiottelua.
Ruotsissa olivat levottomat ajat. 1520 Olaus näki Tukholman verilöylyn. Kustaa Vaasan noustua valtaistuimelle nimitettiin verilöylyssä surmansa saaneiden sijaan uusia piispoja — Johannes Magnus muun muassa Upsalan arkkipiispaksi — ja Olaus lähetettiin v. 1524 Roomaan hankkimaan paavin vahvistusta näille nimityksille. Hän ei sen koommin Ruotsiin palannut.
Hän matkusteli seuraavina vuosina laajalti Europan maissa, ja nämä matkat laajensivat suuresti hänen maantieteellistä näkökantaansa ja tietojaan. Kuningas Kustaa Vaasa antoi hänelle useita valtiollisia toimia, joista tärkein oli kauppaliitosta keskusteleminen Hollannin kanssa. Sitten hän kävi Puolassa neuvottelemassa avioliitosta Kustaa kuninkaan ja Puolan kuninkaan Sigismund I:sen tyttären välillä: tällä matkalla hän (v. 1528) muun muassa kävi Bochnian ja Vieliczan suolakaivoksissa. Mutta kun samoihin aikoihin Ruotsissa tapahtui uskonpuhdistus ja v. 1530 Olauksen koko omaisuus otettiin takavarikkoon ja häneltä riistettiin Ruotsissa kaikki kirkolliset toimet, niin menetti hän yhdellä iskulla sekä maansa että toimeentulonsa. Olausta samoin kuin hänen veljeänsä Johannestakin syytettiin yllytyksestä katolinuskon palauttamiseksi Ruotsiin, eikä hänen ollut hyvä sen koommin palata kotimaahansa.
Veljekset oleskelivat tämän jälkeen enimmäkseen Saksassa ja Italiassa. V. 1537 he matkustivat Italiaan kirkolliskokoukseen, josta ei kuitenkaan tullut silloin mitään. Seuraavana vuonna he oleskelivat Veneziassa sikäläisen patriarkan vieraina. Tämä vierailu kaupungissa, jossa karttain tekeminen ja maantieteelliset harrastukset vanhastaan olivat niin korkealla kannalla, oli erinomaisen tärkeä Olauksen kirjallisille yrityksille. Hän valmisti siellä suuren merikarttansa, Carta Marinan, joka patriarkan kustantamana ilmestyi painosta v. 1539. Johannes Magnus kirjotti Veneziassa valmiiksi molemmat historiateoksensa, jotka kuitenkin vasta hänen kuolemansa jälkeen julkaistiin painosta.
Veneziasta veljekset Magnus v. 1541 matkustivat Roomaan; Johannes oli niin sairaana, että hän vain vaikeasti kykeni matkan tekemään. Jo v. 1544 hän Roomassa kuoli ja Olaus nimitettiin veljensä jälkeen Upsalan arkkipiispaksi, sillä paavi nimitti Ruotsiin, samoin kuin muihinkin epäuskolle menetettyihin maihin, edelleenkin piispoja, vaikka nämä nimitykset olivatkin vain kirkollisia arvonimiä ilman vastaavaa tuloa ja vaikutusalaa. V. 1545 Olaus oli Tridentin kirkolliskokouksessa, jossa hän muun muassa tapasi Hojan kreivin Juhanan, vanhan tuttavansa. Loppuikänsä hän asui Roomassa kirjallisissa toimissa, kirjottaen siellä elämäkertansa. Hän julkaisi veljensä molemmat historiateokset ja v. 1554 oman kuulun teoksensa Historia de gentibus septentrionalibus (Kertomus Pohjolan kansoista). Olaus Magnus kuoli Roomassa v. 1557.
Carta marina.
Olaus Magnuksen suuri Pohjoismaiden kartta, joka julkaistiin Veneziassa v. 1539, oli enemmän kuin kolmesataa vuotta kateissa, mutta löydettiin 1880-luvulla Münchenin kaupunginkirjastosta. Se on 170 sentim. pitkä ja 125 sentim. leveä ja puulta painettu. Painatuksen kustansi Venezian patriarkka ja tuli se Olauksen tiedon mukaan maksamaan 440 dukaattia, jota ei ole ihmetteleminen, kun kartta on piirretty täyteen taiteellisia kuvia. Olaus sanoi kartan laatineensa siinä tarkotuksessa, että nähtäisiin, kuinka suuri osa kristitystä maailmasta on eronnut katolisesta kirkosta; mutta samalla hänellä kuitenkin oli tieteellinenkin päämäärä, hän tahtoi parantaa Ptolemaioksen kosmografiaa sikäli, että sen kuva Pohjolan maista paremmin vastaisi todellisuutta.