A Castilla y a Leon,
Nuevo Mundo dio Colon,

(Castilialle ja Leonille antoi uuden maailman Columbus), jotka sanat sitten hänen perillisensä ottivat vaakunakilpeensä. Hän oli lausunut sen toivomuksen, että hänet haudattaisiin San Domingoon, Espanjolan saarelle, ja sinne hänen maalliset jäännöksensä vuosisadan keskivaiheilla vietiinkin. Kun Haiti v. 1795 luovutettiin Ranskalle, niin ruumis siirrettiin Havannaan ja sieltä vihdoin v. 1898, kun Cuba luovutettiin Yhdysvalloille, Sevillan tuomiokirkkoon.

Suuri genovalainen purjehtija on aikain kuluessa joutunut monenlaisen arvostelun alaiseksi, niinkuin kaikkikin, jotka ovat historiassa saaneet suurta aikaan. Yksimielisesti tunnustetaan, että Amerikan löytö on maailmanhistorian merkillisimpiä tapauksia. Se laajensi valtavassa määrässä maailman sekä taloudellisia perusteita että sen käsityksiä. Mutta tapauksien suuruuden vuoksi ovat toiset olleet taipuvaisia mittaamaan miestäkin samalla mittapuulla, ja joko tehneet hänestä korkealle yli aikansa kohoavan sankarin, taikka päinvastoin, tapauksien suuruuden vuoksi huomanneet hänet paljon vähäpätöisemmäksi kuin hän todella olikaan.

Arvostelkaamme häntä sen ajan valossa, oikeaan osataksemme. Väärin olisi häneltä vaatia paljon syvällisempiä käsityksiä maailman rakennuksesta ja luonnonilmiöistä, kuin oli hänen aikansa oppineimmilla miehillä, sillä Columbus oli ensi sijassa merenkulkija ja ne tiedot, mitä hänellä oli kosmografiasta, hän oli vasta varttuneemmalla iällä hankkinut uutterain kotiopinnoitten kautta. Ei ole ihmettelemistä, ettei hänen käytettävänään oleva kirjallisuus ollut kovin laaja, sillä Columbus oli köyhä mies, ja kirjat olivat siihen aikaan vielä harvinaisia ja kalliita. Toiset ivaavat sitä, että hän antoi hurskautensa johtaa itseään kaikenlaisiin harhapäätelmiin Paratiisista ja muista seikoista, mutta se mikä nykyisin olisi outoa ja naurettavaa, oli luonnollista aikana, jolloin katolinen uskonta vielä kokonaan hallitsi elämää ja Raamatun erehtymättömyys oli kaikkien epäilyksien yläpuolella. epäilyksien yläpuolella. Se täytyy näittenkin nuivain arvostelijain myöntää, että Columbuksella kuitenkin, sekä omien tietojensa että itse tieteidenkin vaillinaisuudesta huolimatta oli erittäin avomielinen silmä huomaamaan luonnonilmiöitä ja vähien tietojensakin nojalla lausumaan kauas tulevaisuuteen tähtääviä mielipiteitä.

Columbus ei ollut itse tiedemies, hän luotti auktoreihin. Tämä varma luottamus parhaisiin karttoihin ja tietoihin maista ja kansoista sai hänet uskaltamaan tuon suuren askeleen, jota ei kukaan vielä ollut ennen yrittänyt, vaikka Intian löytäminen lännen kautta olikin jo julki lausuttu ajatus. Yrityksen suuruus synnytti hänessä sen käsityksen, että hän muka oli Jumalan valitsema välikappale uskon levittämiseksi ja Idän rikkauksien hankkimiseksi Pyhän maan vallottamista varten. On vähennetty hänen merkitystään silläkin, ettei hän huomannut tulleensa kokonaan uuteen maanosaan, vaan elämänsä loppuun saakka luuli purjehtineensa pitkin Itä-Aasian rantoja. Mutta tässä taas on muistettava, ettei hän tosiaan tavannut mitään maantieteellistä tosiasiaa, joka varmaan olisi osottanut tämän mielipiteen harhauksen. Columbus luotti siihen, että vanhat oppineet olivat oikein mitanneet maan ympärystän, ja tietäen purjehtimansa matkan pituuden hän saattoi mielestään jotenkin varmasti laskea, että hän tosiaan oli saavuttanut matkansa päämäärän. Vaikkapa hän olisikin voinut määrätä maantieteellisen pituusasteen, s.o. löytämäinsä maitten paikan asteverkossa, niin puuttui kuitenkin kaukaisesta idästä luotettavia astemääräyksiä, jotka olisivat osottaneet, kuinka suuri aukko vielä oli jäänyt molempien Intiain väliin. Edellisessä olemme sitä paitsi nähneet, kuinka monet Länsi-Intian saarilla kuullut nimet ja huomatut ilmiöt todella viittasivat siihen, että oli lähestytty Aasian itäsyrjän niin vähän tunnettuja ihmemaita.

Sitä ei voi kenkään hyvällä syyllä kieltää, etteikö Columbus ollut erinomaisen taitava ja huolellinen purjehtija. Kun otamme huomioon alusten pienuuden ja vaillinaiset varustukset, niiden huonon purjehduskyvyn ja vielä enemmän vesien ja rantain tuntemattomuuden ja vaarallisuuden, Mexicon lahden ja Karibimeren tavattoman rajut äkkituulet, niin täytyy meidän hämmästyä, kuinka hän monilla matkoillaan niin hyvin suoriutui kaikista vaaroista. Vielä viimeisellä matkallaan hän vanhana ja sairaana ohjasi laivojaan mitä vaikeimmissa oloissa, kunnes ne olivat niin madonsyömät — siihen aikaan ei laivoissa ollut kuparilevyä pohjan suojana — etteivät ne lopulta pysyneet veden päällä, vaan olivat ajettavat rantaan uppoamaan. Vielä sittenkin hän osasi käyttää niitä kuukausimääriä linnotuksena ja luultavasti niistä lopulta korjata kaikki, mitä suinkin oli jonkin arvoista.

Länsi-Intiaan perustetut siirtokunnat eivät ottaneet Columbuksen hallinnossa menestyäkseen, ja sitä on pidetty riittävänä syynä hänen syrjäyttämiseensä ja tarmokkaampien miesten lähettämiseen hänen sijaansa. Mutta olivathan siirtomaayritykset silloin vasta alussaan, eikä varsinkaan ollut minkäänlaista kokemusta elämästä kuumissa maissa. Jo terveydelliset vaarat olivat niin suuret, että ne olivat omiaan saattamaan vaikka kuinka kunnollisesti hallitun siirtokunnan turmioon. Toiseksi nuorista siirtokunnista vaadittiin liian nopeaan suuria tuloja. Se ei voinut tapahtua muulla tavalla, kuin rasittamalla alkuasukkaita. Siihen taas ei Columbuksen ihmisystävällinen luonne taipunut. Hänen päämääränsä oli alkuasukkaitten verkallinen taivuttaminen kristinuskoon ja sivistykseen. Sen vuoksi hän ei voinut tyydyttää niitä kaikenlaisia onnenonkijoitakaan, jotka emämaasta riensivät meren taa siinä toivossa, että nopeaan rikastuisivat, ja tästä taas olivat seurauksena ainaiset juonet ja kapinat. Lisäksi Columbus oli alhaisesta asemasta kohonnut muukalainen, joka jo sinään herätti kateutta. Hänen oli sitä vaikeampi menestyä uusien siirtomaitten hallitsijana, kun hän ei Espanjan hallituksen puolelta suinkaan saanut sitä vakaata ja tehokasta kannatusta, joka hyvän järjestyksen ylläpitämiseksi olisi ollut välttämätöntä. Mutta hänen suunnitelmansa olivat terävästi mietityt ja kaukonäköiset.

Suuren löytöretkeilijän kohtalo sen kautta muodostui traagilliseksi. Menetettyään varakuninkuuden hän menetti useimmat ystävänsäkin ja kuoli melkein unohdettuna. Toiset miehet tunkeutuivat etusijaan ja Uusi maailma sai nimensäkin toisesta miehestä, jonka ansiot sen tutkimisesta olivat vähemmät kuin monen muun. Vuosisatoja kului, ennenkuin Columbuksen merkitys jälleen tunnustettiin ja hän sai sen sijan, joka hänelle historiassa kuuluu.

Columbus oli kookas, komea mies, vaaleaverinen, vaikka olikin italialainen. Nenä oli kaareva, silmät siniset, iho punakka ja pisaroissa, hiukset punaiset, mutta muuttuivat jo aikaisin lumivalkoisiksi. Siinä ainoassa kuvassa, joka jotenkin varmaan lienee maalattu hänen eläissään, hän on parraton. Seuramiehenä hän oli miellyttävä ja iloinen ja osasi sujuvasti ja vilkkaasti esittää mielipiteensä. Uskonnollinen hartaus oli hänen luonteensa esiintyvimpiä piirteitä. Kuta kauemmin hän eli, sitä enemmän uskonnolliset mietteet saivat hänen mielessään sijaa. Tämä ilmenee siitä nimikirjotuksestakin, jota hän tavallisesti käytti ja joka ajan tavan mukaan oli peitetty symbolistiseen salaverhoon.

S.
S. A. S.
X M Y
Chro FERENS.