Mombasassa.
Mutta vastaiset tuulet estivät laivastoa pääsemästä Kiloaan. Vasco da Gaman oma laiva, »San Rafael», ajautui hiekkasärkälle, mutta pelastui. Sansibarin ohi purjehtien saavuttiin huhtikuun viimeisellä viikolla Mombasaan. Sielläkin sheikki aluksi oli ystävällinen, mutta hänellä oli kavaluus mielessään. Luultavasti hän oli Mosambikista saanut varotuksen, että muukalaiset olivat merirosvoja. Kun Gama aikoi laskea kaupungin satamaan, niin tuli sieltä vastaan paljon pieniä laivoja, muka soitolla ja kaikenlaisilla kunnianosotuksilla saatellakseen vieraita kaupunkiin. Mutta Portugalilaiset päästivät ainoastaan kymmenen miestä kuhunkin laivaan, ja että joku salahanke oli aikeissa, nähtiin näitten hädästä, kun he eräässä laivassa tapahtuneen pienen hälytyksen johdosta oikopäätä hyppäsivät mereen. Yöllä kuutamossa lähdettiin sen vuoksi kiiruumman kautta pois Mombasasta ja jatkettiin mitä varovaisimmin purjehdusta, kun luotseihin ei luotettu. Pian nähtiin merellä kaksi sambukkia, jotka olivat tulossa Mombasaan. Toinen näistä pakotettiin palaamaan takaisin ja näyttämään edellä purjehtien tietä Melindeen; arabialaisen laivan miehistö suurimmaksi osaksi vietiin portugalilaisiin laivoihin. Kun oli kolme yötä ja kaksi päivää purjehdittu, niin saavuttiin Melindeen, jossa portugalilaisen laivueen osaksi vihdoinkin tuli ystävällinen vastaanotto.
Ystävällinen vastaanotto Melindessä.
Gama lähetti kokeeksi muutamia upseereitaan maihin Melinden sheikkiä tervehtimään. Rannalle oli kokoontunut niin suunnattomasti väkeä, että viranomaisten täytyi sauvoilla raivata vieraille tietä väkijoukon läpi. Melinden sheikki otti kapteeni Coelhon ja hänen tulkkinsa Davinén mitä ystävällisimmin vastaan, kysyi kaikenlaista heidän matkastaan ja kotimaastaan ja lahjotti Coelholle lopuksi valkoiset ja kirjavat silkkivaatteet ja kallisarvoisen sormuksen, saatellen häntä sitten itse rantaan. Seuraavana päivänä hän ja Gama soudattivat itsensä erääseen arabialaiseen alukseen tavatakseen toisensa puolueettomalla alueella. Koko ranta, valkoisien talojen laa'at katot ja kaupungin muurit olivat täynnään utelijalta, kun Vasco da Gama veljensä keralla täydessä juhlapuvussa, laivain ampuessa kaikilla tykeillään kunnialaukauksia, liputetuissa veneissä kulki sambukkiin. jossa kohtauksen piti tapahtua. Melinde oli kilpailun vuoksi huonossa sovussa rannikon muiden satamien kanssa, joihin Portugalilaiset olivat ensin poikenneet, ja sen vuoksi otettiin vieraat siellä hyvästi vastaan. Sheikki sai lahjaksi kallisarvoisen miekan, keihään ja kilven, ja hyvässä ystävyydessä erottiin keskustelun päätyttyä. Portugalilaisille osotettiin maalla paikka, jossa miehistö, joka oli paljon sairaudesta ränstynyt Afrikan epäterveellisellä rannikolla, sai virkistää voimiaan. Myöhemmin Gama kävi sheikin vieraana hänen omassa linnassaan. Sheikki kertoi hänelle Kalikutin olevan Malabar-ranmkoila maustekaupan keskustan ja lupasi antaa laivueelle luotettavan luotsin, joka sen sinne johtaisi. Samalla hän neuvoi Portugalilaisia, ettei heidän pitänyt tavaroista maksaa liian korkeita hintoja, jott'eivät markkinat turmeltuisi. Sheikki sitten tuli ennen laivaston lähtöä Gaman luo vastavierailulle ja »San Rafaelissa» hänen kunniakseen pantiin toimeen juhlapidot. Kun Gama sitten hänen luvallaan oli Melindeenkin pystyttänyt marmoripatsaan, niin lähdettiin taitavan luotsin johdolla edelleen purjehtimaan, ohjaten suoraan meren poikki. Matka sujui hyvin, vaikkei vielä ollutkaan lounaismonsuunin aika, ja toukokuun puolivälissä, 22 päivää kestäneen purjehduksen jälkeen, kohosi Etu-Intian ranta näkyviin. Matkalla da Gama luotsille näytti suurta puista astrolabiaan ja metallikvadranttejaan, joilla hän mittasi auringon ja tähtien korkeuden, mutta luotsi ei niitä kovinkaan hämmästynyt, ne olivat hänelle tuttuja esineitä. Hän sanoi Punaisella merellä käytettävän jotenkin samanlaisia, mutta itse hän sanoi ohjaavansa eräitten tuttujen tähtien mukaan, joitten korkeuden hän ristisauvalla (vrt. I, s.299) mittasi.
Tulo Intiaan.
Kananorin vuoret kohosivat aavan meren takaa vähitellen aalloista, ja kun lähemmäksi tultiin, niin alkoivat näkyä samannimisen kaupungin talot. Kalastajaveneitä tuli outoja laivoja lähemmältä katsomaan, näitten omituinen rakenne ja miesten valkoinen iho herättivät suurta ihmetystä. Mutta Gama ei jäänyt Kananoriin, vaan jatkoi matkaa pitkin rantaa etelään päin, kunnes laivasto vihdoin 20 p. toukokuuta saapui matkansa määrään, Kalikutin satamaan. Uutinen muukalaisten tulosta levisi nopeaan, noidilta ja ennustajilta kysyttiin neuvoa, mitä heidän ilmestymisensä mahtoi merkitä, sillä maanasukkaitten kesken kulki tarina, että etäinen kuningas, jolla oli valkoisia alamaisia, kerran anastaisi koko maan ja hallitsisi sitä, ja että hänen väkensä tuottaisi paljon vahinkoa niille, jotka eivät olleet hänen ystäviään. Ennustajat kuitenkin lohduttivat ihmisiä sillä tiedolla, ettei se aika ollut vielä tullut.
Kalikut ja sen kauppa.
Etu-Intia oli siihen aikaan jakaantuneena moneen itsenäiseen valtakuntaan. Niemen eteläpäästä alkoi Malabarin valtakunta, jonka pääkaupunki Kalikut oli, ja se ulottui pohjoista kohti aina Kananoriin saakka. Tätä kapeata maata, jota sisämaan puolella rajottivat rannikkoa seuraavat Ghats vuoret, halliisi ruhtinas, jota sanottiin samudriniksi. (Portugalilaiset väänsivät >anan samoriniksi.) Hän ei kuitenkaan hallinnut välittömästi muuta kuin Kalikutia. Kananorin, Kotshinin ja Kulamin vasalliruhtinaat olivat puoleksi itsenäisiä ja tottelivat vain pakosta sammudrinia. Kalikutin mahti perustui laajaan kauppaan, etenkin maustekauppaan, jonka kautta se oli neljännellätoista vuosisadalla kohonnut Etu-Intian länsirannikon tärkeimmäksi kauppapaikaksi. Mutta tämä kauppa oli etupäässä meren takaa tulleitten muhamedilaisten kauppiaitten ja purjehtijain käsissä, joita Portugalilaiset sanoivat yhteisellä nimellä maureiksi. Kalikutissa oli kaksi eri osaa. Satamassa olivat maurilaisten kauppiaitten kiviset asuinrakennukset ja tavarasuojat ja niitten ympärillä maanasukkaitten, käsityöläisten ja työmiesten palmulehvillä katetut majat. Vähän kauempana oli palmulehdossa samudrinin palatsi, ympärillään ylimysten huvilat. Siellä asuivat sekä braamanat että sotilaskasti, nair, joka oli erottautunut sataman kauppahälinästä, voidakseen säilyttää puhtaina kastiennakkoluulonsa. Alemmat kastit sitä vastoin saivat toimeentulonsa maurien kauppaliikkeestä, olivat heistä riippuvaisia ja pitivät heidän puoltaan. Muhamedilaisten kauppaylimysten käsissä oli koko liike. Heidän laivastonsa purjehtivat Punaiselta mereltä ja Persian lahdelta Adenin ja Ormuzin kautta Intiaan ja veivät varsinkin Egyptin kautta Intian tuotteita Välimeren maitten kristityille kansoille. Algerian ja Tunesiankin maureja oli tässä kaupassa osallisina, ja tekivätpä Juutalaisetkin tiheään matkoja Intian ja Etelä-Europan satamien välillä. Huolimatta tästä vilkkaasta kaupasta, josta muhamedilaiset hyötyivät suunnattomasti, vallitsi kristittyjen ja maurien välillä vanhastaan katkera viha, joka ei suinkaan ollut laimentunut siitä, että maurit oli hiljakkoin karkotettu Espanjasta ja Portugalista. Intiassakin, samoin kuin Afrikan itärannalla, tämä vihollisuus paikalla Portugalilaisten sinne saavuttua puhkesi ilmi. Uskonnollisen katkeruuden ohella sitä lietsoi kauppakateus, sillä Portugalilaisten tulo oli kuolettavan iskun uhka maurien vanhalle kauppamahdille.
Niinpä herättikin Portugalilaisten ilmestyminen Malabar-rannikolle paikalla mitä suurinta kiihkoa maurilaisten kauppiaitten kesken. Tuskin olivat Vasco da Gaman laivat ennättäneet käydä Kalikutin edustalle ankkuriin, ennenkuin niiden luo souti kaksi Tunisin mauria, jotka osasivat puhua italiaa ja espanjaa, ja nämä huutivat veneestään: »Palatkaa takaisin helvettiin sen luo, joka teidät lähettikin!» Semmoinen oli heti ensimäinen tervehdys. Tulokkaat näyttivät olevan samudrinillekin vastenmielisiä, koska heidän ilmestymisensä uhkasi häiritä rauhallista kauppaliikettä, johon hänen tulonsa suureksi osaksi perustuivat. Mielellään hän sen vuoksi kallisti korvansa maurilaisten kauppiaitten vaatimuksille ja Vasoo da Gama sai alun pitäen mitä kieroimman vastaanoton. Sitä suurempi oli hänen ansionsa, että hän, kiivasta luontoaan hilliten, osasi johtaa keskustelut suotuisaan tulokseen, taitavasti välttää karit ja loistavasti ratkaista hänelle uskotun vaikean tehtävän.
Vasco da Gama Kalikutissa.