Maantiede ja löytöretket 2

by Into Konrad Inha

Varsinainen kauppakausi oli Gaman tullessa ohi, kauppa-alukset olivat jo kuukausi takaperin lähteneet Kalikutin satamasta. Sitä suurempaa hämmästystä herättivät nämä oudot laivat, jotka tulivat niin oudolla ajallakin ja olivat Intian vesillä aivan tuntematonta mallia. Peläten rannikon suuria hyökyjä oli Gama laivoineen käynyt ankkuriin vähän etäämmäksi. Ensinnä saapui niiden luo pieniä kalastajaveneitä, joista hopearahoilla ostettiin kaloja. Venemiehet purivat rahoja, nähdäkseen, olivatko ne oikeita, ja toivat sitten kanoja, kookospähkinöitä ja muita ruokatavaroita kaupan. Heiltä sai samudrin ensiksi kuulla, että vieraat laivat tulivat Melindestä ja etteivät ne ilman hänen lupaansa tahtoneet laskea maihin. Muutaman päivän kuluttua tuli laivoihin eräs nair, jolla oli vain valkoinen vaate vyötäisillään, aseina pyöreä kilpi ja paljas lyhyt miekka. Hänen kanssaan lähti toinen Melinden luotseista maihin kertomaan samudrinille portugalilaisen laivaston aikeista samaan tapaan kuin Gama oli Melindessäkin kertonut. Nämä kolme laivaa muka olivat vain osa paljon suuremmasta laivastosta, jonka myrsky oli merellä hajottanut. Länsimaitten mahtavin kristitty kuningas oli ne lähettänyt ostamaan pippuria ja muita mausteita ja rohtoja. Luotsin keralla lähetettiin maihin eräs pahantekijäkin. Kun nämä olivat käyneet samudrinin luona ja hyvin asiansa ajettuaan palanneet satamaan, niin puhutteli heitä siellä itämaalaiseen pukuun puettu mies espanjaksi, kehottaen heitä jäämään yöksi hänen vieraikseen. Tämä kesti-isäntä oli kotoisin Sevillasta. Hän oli sotavankina ja orjana kulkenut monien kohtaloitten kautta ja vihdoin kääntynyt muodon vuoksi islamin uskoon, saadakseen vapaammin liikkua. Seuraavana päivänä hän tuli molempien lähettiläitten keralla Gaman luo laivoihin ja varotti Gamaa maurien juonista.

Gama ei sen vuoksi aluksi lähtenyt itse maihin, vaan lähetti Coelhon pyytämään samudrinilta oikeutta vapaaseen kaupantekoon. Coelhon maihin tullessa kokoontui rantaan paljon väkeä, osottamatta kuitenkaan vihamielisyyttä. Mutta vasta seuraavana päivänä Coelho pääsi samudrinin puheille, monien estelyitten jälkeen. Samudrin antoikin suotuisan vastauksen ja suojeluksensa merkiksi palmunlehden, johon hänen nimensä oli kirjotettu. Paikalla kun tämä suotuisa sanoma saapui portugalilaisiin laivoihin, nostettiin siellä kaikki liput ja torvien soidessa ja tykkien paukkuessa ne lähtivät satamaan. Coelho oli varman esiintymisensä kautta voittanut Samudrinin neuvonantajat, jotka olisivat mielellään viivytelleet ratkaisua. Hän ei sanonut palaavansa laivoihin, ennenkun oli saanut suoran vastauksen kysymykseensä samudrinin omasta suusta.

Gama varustautui sitten itse lähtemään samudrinin puheille, mutta ennen mainitun castilialaisen neuvosta hän ei sitä tehnyt, ennenkun oli saanut laivoihin pantiksi eteviä naireja, sotilaskastiin kuuluvia ylimyksiä. Sitten vasta hän itse lähti maihin, edellä valkoisiin ja punaisiin vaatteihin puetut torvensoittajat. Gama kannettiin kantotuolissa palatsiin, jossa samudrin otti hänet vastaan juhlalliseen puhutteluun. Samudrin, joka venyi divanilla, oli tummaihoinen, yllään vyötäisistä polviin saakka ulottuva valkoinen puku. Yläruumis oli paljas. Eräs hänen vaatekappaleistaan päättyi pitkään suippoon liuskaan, josta riippui suurilla loistavilla rubineilla koristettuja kultarenkaita. Vasemmassa käsivarressa, kyynärpään kohdalla, oli kolmesta kultarenkaasta yhdistetty koriste, sekin täynnään jalokiviä, niistä varsinkin keskimäinen suuri. Keskimäisestä jalokivestä riippui noin sormen kokoinen timantti. Tummalla kaulallaan hänellä oli helminauha, helmet pähkinän kokoisia. Kahdesti kierrettyään kaulan ympäri tämän helminauha ulottui edessä rinnalle saakka ja sen päällä oli hienot kultakäädyt, joista riippui sydämen muotoinen koriste. Tämä koriste taas oli helmistä ja rubineista muodostettu ja sen keskellä oli suuri smaragdi. Hiukset olivat pitkät ja sidotut solmuksi, helmillä koristetut, ja korvista riippui kultaisia koristeita. Valtaistuimen oikealla ja vasemmalla puolella oli paaseja upeissa vaatteissa ja aseissa. Ylin braamana vähän väliä ojensi hallitsijalle beetelin lehden, jota tämä hetken aikaa pureskeli, sylkäisten sen sitten paasin ojentamaan kultaiseen astiaan.

Kun Gama oli samudrinia syvään kumartanut, niin tämä ojensi häntä kohtaan oikean kätensä ja sormillaan kosketti Gaman oikeaa kättä, jonka jälkeen Gama portugalin kielellä hänelle kertoi asiansa. Gaman tulkki käänsi puheen arabian kielelle ja hovin tulkki maan kielelle, jotta braamanat sen ymmärsivät; braamanat tulkitsivat puheen samudrinille. Polvistuen Gama sitten antoi hallitsijalle kuningas Manuelin kirjeen, suudeltuaan sitä ja kohotettuaan sen ensin silmäinsä eteen ja sitten päänsä päälle. Samudrin otti kirjeen käteensä, painoi sitä kahden käden rintaansa vastaan, avasi sen ja antoi sen rahastonhoitajalleen, jotta tämä piti huolta sen kääntämisestä. Kuninkaan kirje sisälsi pyynnön, että hänen alamaisensa saisivat ryhtyä rauhalliseen kaupantekoon samudrinin maissa. Puhuttelu oli täten päättynyt ja Gama palasi torvien soidessa kaupparantaan, jossa hän viipyi yötä. Pian sinne saapui samudrinin vastaus, jossa tämä ilmaisi ilonsa Gaman käynnistä ja sanoi maassaan olevan kanelia, ryytineilikoita, inkevääriä ja pippuria ylellisesti ja myös helmiä ja jalokiviä. Mutta Portugalista hän halusi saada kultaa, hopeaa, koralleja ja tulipunaa. Siten oli lupa kaupan alkamiseen saatu.

Portugalilaisille osotettiin paikka, johon he saivat rakentaa tavarahuoneensa. Kauppapainoista sovittiin ja tavarain hinta määrättiin. Kultaa ja hopeaa ei otettu leimauksen arvosta, vaan painon mukaan, ja hopean hinta huomattiin korkeammaksi kuin Portugalissa. Paitsi jaloja metalleja tarjosi portugalilainen kaupanjohtaja vaihtoesineiksi koralleja, elohopeaa ja kuparia. Ostetut rohdokset ja mausteet soudettiin intialaisilla veneillä laivoihin. Portugalilaiset iloitsivat, kun saivat mielestään ostaa niin halvalla; samudrinin rahastonhoitaja taas ilmotti herralleen, että kristityt maksoivat kahta vertaa paremmat hinnat kuin arabialaiset ja että heille kelpasi semmoinenkin tavara, jonka arabialaiset olivat hylänneet. Maanasukkaat sen huomatessaan alkoivat väärentää tavaroitaan ja tarjota kaupan pilaantuneita tai sekotettuja mausteita. Portugalilainen kaupanjohtaja tosin huomasi petoksen, mutta otti toistaiseksi vastaan huononkin tavaran, jottei syntyisi heti alussa riitaa.

Mutta Portugalilaisten veneet pysyivät kaiken aikaa kauppapaikan lähettyvillä, näköjään joutilaina, vaikka toden teolla joka hetki valmiina taisteluun. Kun maurit huomasivat kaupan kääntyvän heille niin epäedulliseksi, niin panettelivat he muukalaisia vakoojiksi, jotka olivat tulleet maata katsomaan, voidakseen sen sitten asevoimalla vallottaa. Oikeina kauppiaina he muka eivät olisi kehnosta tavarasta maksaneet kahdenkertaista hintaa. Kauppiaat saivat puolelleen kaupungin muhamedilaisen maaherran ja kauppaa aljettiin hänen käskystään viivytellä, ehkä siinä toivossa, että voitaisiin pidättää portugalilaista laivastoa, kunnes monsuuni kääntyisi ja arabialainen kauppalaivasto saapuisi Punaiselta mereltä. Mutta Gama ilmotti lähtevänsä ilman mausteita paluumatkalle, jos kauppaa viivytettäisiin, sillä hänen velvollisuutensa oli ensi sijassa viedä hallitsijalleen tieto matkan onnistumisesta. Maurit tästä säikähtivät. He arvelivat, että jos hän pääsisi lähtemään, niin saapuisi samaa tietä monta vertaa suurempi laivasto. Nähtävästi päätettiin sen vuoksi tuhota Portugalilaiset. Samudrini kutsui amiraalin vielä kerran luokseen ja lähetti kantotuolin satamaan häntä vastaanottamaan. Miten sitten tapaukset oikein kehittyivät, siitä ei ole selvää kertomusta säilynyt; todenmukaista on, että niitten kulku oli seuraava. Vasco da Gama, uudelleen samudrinin luo tultuaan, puolusti itseänsä ensinnäkin sitä parjausta vastaan, että Portugalilaiset muka olivat merirosvoja. Maurit olivat, sanoi Gama, vanhastaan Portugalilaisten verivihollisia, eikä ollut ihmettelemistä, että he nyt koettivat levittää panetteluita. Gama kertoi, kuinka petollisesti he olivat häntä kohdelleet Mosambikissa ja Mombasassa ja pyysi samudrinin suojelusta heitä vastaan sodan välttämiseksi. Jos hänen laivuettaan kohtaisi tuho, niin ettei se pääsisi palaamaan kotimaahan, niin lähettäisi Manuel kuningas uusia laivastoja, kunnes saisi Intiasta varmoja tietoja. Samudrinin tulisi siis pitää huolta siitä, ettei syntynyt riitaa, sillä Portugalilaiset eivät aikoneet sietää väkivaltaa, kaikkein vähimmän maurien puolelta, jotka he ovat niin usein voittaneet.

Samudrin oli jännityksellä kuunnellut Gaman puhetta ja käsitti sen hehkuvasta varmuudesta, että hän tarkotti täyttä totta. Hän kehotti Gamaa palaamaan laivoihinsa ja lupasi lähettää vastauksen sinne. Mutta kaupungin maaherra, joka saattoi Gamaa ja hänen seuruettaan satamaan, ottikin heidät matkalla kiinni, erotti Gaman seuralaisistaan ja piti häntä monta päivää vankina sillä verukkeella, että hän oli vastuunalainen hänen turvallisuudestaan. Hän toivoi, että Portugalilaiset, tästä loukkauksesta suuttuneina, alkaisivat taistelun, jossa sitten kaikki muukalaiset voitaisiin tuhota. Gama pysyi kuitenkin levollisena. Maurit vaativat, että hänet oli telotettava, mutta siihen ei maaherra uskaltanut suostua. Päin vastoin Gama. jätettyään kaupanjohtajansa rannalle panttivangiksi, sai palata laivoihinsa. Gama yritti myöhemmin salaa vapauttaa kaupanjohtajansa vankeudesta, päästettyään sitä ennen maihin ne intialaiset ylimykset, joita hänellä oli panttivankina, mutta yritys ei onnistunut, koska vankia vartioitiin valppaasti. Syntyneessä mellakassa Portugalilaisten kauppahuoneet ryöstettiin. Suuttuneena Gama antoi vangita rannalta joukon kalastajia ja lähti sitten laivoineen merelle. Miehensä menettäneiden vaimojen valituksista samudrin vihdoin päästi vapaaksi kaupanjohtajan. Samalla hän lähetti Gamalle sanoman, että hän tosin tahtoi olla Portugalilaisten ystävä, mutta että hänen täytyi suojella muhamedilaisiakin, jotka vanhastaan olivat hänen maassaan kauppaa tehneet. Gama nyt päästi pois suurimman osan ryöstäneistään intialaisista, mutta uhkasi, että hän palatessaan kostaisi häväistyksen. Osan kalastajista hän lupasi viedä Portugaliin kertomaan kuninkaalle, minkälaista maata Kalikut oli, ja myös että he palattuaan voisivat samudrinille ilmottaa, minkälainen maa Portugal oli. Gama sitten lähti Kalikulista ja purjehti rantaa pitkin pohjoista kohti. Vähän matkan päässä yritti joukko pieniä aluksia hyökätä hänen laivainsa kimppuun, mutta muutamalla tykinlaukauksella ne karkotettiin.

Kananor.

Vasco da Gama sitten poikkesi Kananoriin. Tämän maan hallitsija, joka oli saanut tarkat tiedot siitä, mitä Kalikutissa oli tapahtunut, kehotti Gamaa tulemaan satamaan. Sitten saapui laivain luo veneitä, jotka toivat puuta, viikunoita, kanoja ja kookospähkinöitä, kuivattua kalaa ja muita ruokatavaroita, tarjoten nämä tavarat lahjaksi, elleivät Portugalilaiset tahtoneet niitä ostaa. Mutta oli muka satamasta mausteitakin saatavana ja paljon parempaa tavaraa kuin Kalikutista. Portugalilaiset tämän hyvän sanoman kuultuaan lähettivät maihin luettelon kaikista tavaroista, mitä he vielä tarvitsivat, ja saivat sieltä kaikkea runsaasti, maksaen itsekin runsaalla mitalla, koralleilla, punavärillä, elohopealla, kuparilla ja messinkivadeilla. Sitten ruhtinas rantaan rakennetulla sillalla otti vastaan Gaman ja hänen laivainsa komentajat, vaihtoi heidän kanssaan lahjoja ja samudrinin puolesta vielä kerran valitti sitä, että heidän osakseen oli Kalikutissa tullut niin vihamielinen vastaanotto. Pystytettyään lähelle rantaa eräälle pienelle saarelle vaakunapatsaan Gama jatkoi matkaa pohjoista kohti aina lähelle Goaa ja poikkesi sitten pieneen saareen laivojaan korjaamaan ja vettä ottamaan, ennenkuin paluumatkalle lähdettiin.

Salahyökkäys lähellä Goaa.