Cabral ohjasi Guinean rannikolta kauemmaksi länteen, tavatakseen parempia tuulia, mutta ajautui niin kauas, että vihdoin joutui aivan uudelle vuoriselle rannikolle, — hän tuli tuulien ja merivirtain kantavan vaikutuksen kautta Brasilian rannalle, josta espanjalainen Pinzon oli vähän ennen löytänyt pohjoisemman kohdan. Cabral purjehti useita päiviä tätä metsäistä rantaa pitkin etelään päin, tavaten ruskeita maanasukkaita. Sitten purjehdittiin meren poikki takaisin Afrikan rantaa kohti. Ankarassa rajuilmassa kaatui Hyvän toivon niemen edustalla neljä laivaa ja Bartholomeu Diaz sai laivoineen aalloissa hautansa. Ainoastaan kuusi alusta koko melkoisesta laivastosta saapui onnellisesti Sofalaan 16 p. heinäkuuta.
Diogo Diaz löytää Madagaskarin.
Eräs laiva, jota Diogo Diaz johti, oli ajautunut Madagaskarin rannikolle, seuraillut sitä pohjoiskärkeen saakka ja silloin huomannut maan saareksi. Siten tuli Madagaskar portugalilaisille tunnetuksi.
Cabral purjehti Mosambikin kautta Kiloaan, jonka sulttaani vallitsi koko rannikkoa. Suotta koetettiin siellä kuitenkin saada aikaan kauppayhteyttä. Sheikki ei sanonut tarvitsevansa portugalilaisten tavaroita. Elokuun alussa laivasto saapui Melindeen, jossa ystävyyssuhteet jälleen uudistettiin. Cabralkin sai luotseja, joitten johdolla laivat kuudessatoista päivässä purjehtivat Intian meren poikki.
Vaikka Cabralin laivasto olikin kärsinyt niin suuria vaurioita ja menettänyt monta laivaa, niin oli se kuitenkin yhä vieläkin kahta vertaa suurempi kuin Vasco da Gaman, ja Kalikutin samudrin otti sen ystävällisesti vastaan. Cabral lähetti ensi työkseen maihin neljä intialaista kalastajaa, jotka Gama oli vienyt mukanaan Portugaliin. Samudrin antoi ylhäisiä intialaisia ylimyksiä panttivangeiksi, jonka jälkeen Cabral lähti maihin häntä tapaamaan. Intialaiset panttivangit kuitenkin pian huomattiin hankaliksi, koska he uskontonsa mukaan eivät voineet syödä vierasten valmistamia ruokia ja aina olivat maihin soudettavat ruoka-aikoina. Aljettiin heidän sijastaan vaatia panttivangeiksi ylhäisiä maurilaisia kauppiaita. Toisessa puhuttelussa samudrinin luona vahvistettiin mausteitten hinta ja kauppa saattoi alkaa. Satamaan rakennettiin kauppahuone, johon lähetettiin kuudenkymmenen miehen aseellinen vartijasto, ja papit ryhtyivät puolestaan käännytystyöhön. Se ei kuitenkaan menestynyt, koska he eivät tainneet maan kieltä.
Melskeitä Kalikutissa.
Mutta ei kauppakaan tahtonut sujua, koska maurit sitä ehdoin tahdoin viivyttelivät. Kahdessa kuukaudessa ei saatu sen enempää mausteita kokoon, kuin mitä tarvittiin kahden laivan kuormaamiseksi. Suuttuneena Cabral pidätti erään satamaan tulevan maurilaisen laivan, jossa hän luuli olevan mausteita, vaikka siinä olikin vain ruokatavaroita. Tapaus herätti kaupungissa suurta suuttumusta ja satamassa väki, maurilaisten yllyttämänä, valtasi portugalilaisten kauppahuoneen ja ryösti sen. Kaupanhoitaja ja osa hänen miehistään sai tappelussa surmansa. Cabral paikalla ryhtyi ankariin kuritustoimiin. Viisitoista satamassa olevaa laivaa poltettiin ja kaupunkia pommitettiin.
Sen kautta oli rauhallinen kaupankäynti Kalikutissa käynyt mahdottomaksi, ja Cabral laski etelään päin, Kotshinin radshan kutsumusta noudattaen, koettaakseen siellä onneaan. Kolmessa viikossa kaikki laivat siellä ja vähän etelämmässä Kranangorissa saivat täydet maustekuormat. Ja vielä etelämmän Kutominkin ruhtinas tarjoutui myymään kohtuuhinnoilla samoja haluttuja tuotteita.
Vihdoin laivat kävivät Kananorissakin, jossa Gaman osaksi oli tullut niin ystävällinen vastaanotto. Sieltä saatiin kanelia ja inkevääriä, eikä edes voitu kaikkea mukaan ottaa, mitä kaupan oli. Radsha luuli portugalilaisilta rahain loppuneen ja kehotti heitä vain ottamaan tavarat — saattoivathan he seuraavalla matkalla maksaa. Tammikuussa 1501 laivasto lähti paluumatkalle, mukanaan Kananorin radshan lähettiläät, ja saapui Melindeen, menetettyään kuitenkin myrskyssä laivan, josta vain miehistö pelastui.
Sofala.