Maantiede ja löytöretket 2

by Into Konrad Inha

»Kanoniko Ferdinand Martinezille, Lissaboniin, lähettää lääkäri Paulus (Toscanelli) tervehdyksensä. Tuttavallisesta seurustelustanne H.M. Kuninkaan kanssa on minun sitä hauskempi saada tieto, kun jo ennen olen kanssanne keskustellut tiestä »maustemaihin», lyhemmästä kuin Guinean kautta kulkeva on. Kuningas tahtoo minulta nyt vielä vakuuttavampaa ja ilmeisempää selitystä, jotta vähemmänkin asioihin perehtynyt voisi tämän tien merkityksen oivaltaa. Vaikkapa tiedänkin, että se voitaisiin osottaa maata esittävällä pallolla, niin olen kuitenkin selvemmyyden vuoksi, ja kun vaiva ei ole suuri, tahtonut sen osottaa merikartalla. Lähetän siis H. M:lleen omakätisesti piirtämäni kartan, jolle teidän rannikkonne ja tienne ovat piirretyt, ynnä tie, joka niistä alkaa länttä kohti, ja paikat, joihin on päästävä, ja kuinka kauas on poikettava navasta ja päiväntasaajasta ja kuinka pitkän matkan, s.o. kuinka monen penikulman päässä tullaan niihin seutuihin, joissa on niin runsaasti maustimia ja jalokiviä. Elkääkä ihmetelkö sitä, että minä sanon sitä »läntiseksi» alueeksi vaikka sitä tavallisesti sanotaan itäiseksi. Nuo seudut nimittäin löydetään purjehtien yhä länttä kohti maan alapuolisia teitä, jota vastoin ne maisin ja ylempää tietä kuljettaissa aina löydetään idästä. Suorat karttaan piirretyt viivat siis merkitsevät etäisyyksiä idästä länteen käsin, niitten poikki kulkevat viivat taas etäisyyksiä pohjoisesta etelään. Olen karttaan merkinnyt useita paikkoja, joihin te merenkulkijain tarkempien tietojen mukaan voisitte saapua, ellei epäsuotuisien tuulien, taikka muitten seikkain vuoksi jouduta toiseen paikkaan kuin aiotaan. Olen sen tehnyt siitäkin syystä, että purjehtijat sitten voisivat asukkaille näyttää jo ennen tunteneensa heidän maansa, joka tietysti on oleva sitä mieluisampaa. Mutta saarilla asuu ainoastaan kauppiaita. Väitetään, että siellä eräässä kaikkein kuuluimmassa, Zaiton nimisessä satamassa, on niin paljon kauppalaivoja, ettei koko maailmassa muualla sen vertaa. Vakuutetaan nimittäin, että siitä satamasta vuosittain lähtee 100 suurta pippurilla kuormattua laivaa, lukuun ottamatta ollenkaan muita laivoja, jotka kuormaavat muita maustimia. Se maa on sangen väkirikas ja sangen paljon siellä on maakuntia, valtioita ja lukemattomia kaupunkeja ja sitä hallitsee yhteinen ruhtinas, jota sanotaan suurkaaniksi — toisin sanoen kuningasten kuninkaaksi. Enimmäkseen hän asuu ja hallitsee Kathai maakunnassa. Hänen esi-isänsä halusivat päästä yhteyteen kristittyjen kanssa. Jo 200 vuotta takaperin he lähettivät sanoman paaville ja pyysivät oppineita, jotka heille opettaisivat uskoa, mutta nämä matkalla kohtasivat vaikeuksia ja palasivat takaisin. [Polojen seurassa matkustaneet kirkonmiehet palasivat takaisin jo Vähästä Aasiasta. Vert. Maant. Löytör. I, s. 340.] Myös paavi Eugeniuksen aikana tuli eräs, joka vakuutti heidän hyväntahtoisuuttaan kristittyjä kohtaan, ja tämän (ehkä Nicolo Contin) kanssa minä olen paljon keskustellut ja kuullut häneltä paljon, kuninkaallisten palatsien suuruudesta, jokien leveydestä, suuruudesta ja ihmeteltävästä pituudesta, ja kaupunkien suuresta luvusta jokien rannoilla, niin että esim. yhden joen varrella on 200 kaupunkia, ja leveistä ja pitkistä marmorisilloista, jotka kaikkialla ovat veistokuvilla koristetut. Tämä maa on sen arvoinen, että latinalaiset lähtevät sitä etsimään, ei ainoastaan siitä syystä, että sieltä on saatavana suunnattoman paljon kultaa, hopeaa ja kaikenlaisia jalokiviä ja maustimia, joita meille ei koskaan tuoda, vaan myöskin sikäläisten oppineitten miesten, filosofien ja kokeneitten astrologien vuoksi ja jotta kuultaisiin, millä taidolla ja hengellä tämä mahtava ja suuri maa itseään hallitsee ja sotiakin käy. Firenze 25 p. kesäk. 1474.»

»Lissabonista on (kartassa) länteen suoraa tietä 26 spatiota (viivaväliä), jokainen niistä 250 milliariota, Quinsayn erinomaisen upeaan ja suureen kaupunkiin. Tämän kaupungin ympärysmitta on 100 milliariaa, siinä on 10 siltaa ja nimi merkitsee »taivaan kaupunkia» (Marco Polon erehdyttävän tiedon mukaan), ja paljon kummaa siitä kerrotaan, taiteilijain paljoudesta ja talojen suuruudesta. Tämä välimatka on melkein kolmas osa koko maapallon ympäryskehästä. Mainittu kaupunki on Mangin maakunnassa, lähellä Kathayta, jossa taas maan hallitsijan pääkaupunki on. Mutta tunnetusta (s.o. kaikille kartoille piirretystä, vaikkei kenenkään näkemästä) Antihan saaresta on kaikkein kuuluimpaan Cippangun saareen 10 spatiota. Tämä saari nimittäin on erinomaisen rikas kullasta, helmistä ja jalokivistä, ja puhtaalla kullalla katetaan temppelit ja palatsit. Ja näin on tuntematonta, mutta ei siltä pitkää tietä kuljettava meren avaruuden poikki.»

Columbus sai Portugalissa ollessaan tiedon tästä kirjeestä ja kääntyi itse Toscanellin puoleen saadakseen häneltä lisäselvitystä. Toscanellin vastaus on säilynyt ennen mainitussa elämäkerrassa, mutta ainakin päivämäärät ovat ilmeisesti muutetut, jotta Columbuksen oma alote-kunnia olisi ilmeisempi. Vastauksessaan Toscanelli kirjottaa: »Minä kiitän aikomustanne purjehtia länteen ja olen vakuutettu siitä, kuten olette kartastanikin nähneet, ettei se tie, jota aiotte kulkea, ole niin vaikea, kuin luullaan. Päin vastoin on tie niihin seutuihin, jotka olen karttaan piirtänyt, aivan varma. Teitä ei ensinkään epäillyttäisi, jos te, niinkuin minä, olisitte seurustelleet monien henkilöitten kanssa, jotka ovat niissä maissa olleet, ja olkaa varma siitä, että siellä tapaatte mahtavia kuninkaita, paljon taajaan asuttuja varakkaita kaupunkeja ja maakuntia, joissa on ylenpalttisesti kaikenlaisia jalokiviä. Ja varmaan on niitä kuninkaita ja ruhtinaita, jotka noissa etäisissä maissa asuvat, suuresti ilahuttava, jos avaatte tien, jonka kautta he voivat ruveta kristittyjen kanssa yhteyteen ja oppia katolista uskontoa ja kaikkia tieteitä, jotka me omistamme. Siitä ja monesta muustakaan syystä en ihmettele, että teillä on niin paljon rohkeutta, samoin kuin koko Portugalin kansallakin (Columbus ei näytä ilmottaneen, että hän oli italialainen). Siinä kansassa on aina ollut miehiä, jotka ovat olleet kaikissa yrityksissä jalot.» Toscanelli lähetti mukana jäljennöksen siitä kirjeestä, jonka hän oli Portugaliin jo ennen kirjottanut. Jotkut tutkijat kuitenkin epäilevät, että Columbuksen ja Toscanellin kirjeenvaihto on kokonaan myöhemmin tekaistu. Toscanellin kirje Martinezille on kyllä oikea.

Lionardi da Vincinkin, kuulun maalarin, kuvanveistäjän, arkkitehdin, insinöörin ja tiedemiehen kanssa näyttää Columbus olleen aikeestaan kirjeenvaihdossa ja saaneen häneltäkin rohkaisevia tietoja. Molemmat italialaiset oppineet eivät aavistaneet, sen enempää kuin Columbus itsekään, mikä salpa meren keskellä oli Europan ja Itä-Aasian välillä ja kuinka paljon pitempi matka todenteolla on, kuin he, Ptolemaioksen arvioihin nojautuen, olivat otaksuneet.

Columbus esittää aikeensa.

Columbus luultavasti v. 1483 ensi kerran esitti aikeensa Portugalin kuninkaalle. Tämä kysyi siitä erään valiokunnan mielipidettä, johon oli koottu maan etevimpiä oppineita, mutta nämä miehet, varsinkin kuninkaan rippi-isä, pitivät genovalaisen purjehtijan puheita paljaina kerskauksina ja päättivät koko tuuman Marco Polon juttuihin perustuvaksi houreeksi. Kun Columbus tuki tieteellisiä perusteluitaan kaikenlaisilla uskonnollisilla haaveilla, niin ei kuningaskaan ottanut hänen esitystään kuuleviin korviin. Portugalilaiset päättivät kulkea edelleen sitä tietä Afrikan ympäri, jonka tutkimiseksi he jo olivat niin paljon uhranneet. Se huhu, että Portugalin kuningas olisi sataa lähettänyt laivan juuri Columbuksen esittämää tietä löytämään, mutta että laiva olisi pelosta takaisin palannut, on myöhempi keksintö.

Kun kaikki tiet Portugalissa näin olivat ummessa ja samaan aikaan Columbuksen vaimokin kuoli, niin lähti Amerikan tuleva löytäjä v. 1483 pois koko maasta, tarjotakseen palveluksiaan Espanjan hallitsijoille. Voimme nyt palata siihen hetkeen, kun hän, poikansa La Rabidan luostariin jätettyään, lähti Sevillaan asiaansa ajamaan.

Columbus Espanjan hovissa.

Espanjassa Columbus ensinnäkin muutti nimensä espanjalaiseen muotoon ja kutsui itseään siitä pitäen Cristoval Coloniksi. Hän elätti itseään Sevillassa myymällä painettuja kirjoja, tutustui sitten oppineisiin ja sai Medina Celi nimisestä ylimyksestä vaikutusvaltaisen suojelijan. Tämä ylimys, joka oli maansa mahtavimpia, soi genovalaiselle merenkulkijalle vierasvaraisen kodin ja rohkaisi kaikin tavoin hänen tuumiaan. Hän olisi itsekin varustanut laivat, mutta hänen mielestään niin suuri yritys oikeammin kuului Castilian kruunulle. Medina Celin suosituksesta Columbus kutsuttiin kuningatar Isabellan hoviin, jossa häntä alun pitäen suojeli ja suosi kardinali Mendoza, Medina Celin läheinen sukulainen. V. 1486 Columbus esitettiin kuningattarelle, joka silloin oli Cordovassa. Genovalainen miellytti Isabellaa, ja hän käski tarkkaan tutkia hänen ehdotuksiaan. Sitä varten asetetun valiokunnan esimies, kuningattaren rippi-isä, oli kuitenkin yritystä vastaan, ja hänen vaikutusvaltansa ratkaisi asian Columbusta vastaan. Valiokunnan lausunto oli niin masentava, että se saattoi Columbuksen kerrassaan naurun alaiseksi. Salamancassa, joka siihen aikaan oli Espanjan oppinein kaupunki, jossa kuulu yliopisto oli, hän kuitenkin erään ystävällisen ja hänen tuumiaan suosivan apotin toimesta sai tyyssijan ja seuraa, joka paremmin käsitti hänen aikeittensa suuruuden ja tärkeyden. Vaikutusvaltaisten dominikanimunkkien suosittelemana Columbus sai yhä enemmän mahtavia suojelijoita. Kuningatar lupasi ottaa hänen ehdotuksensa uudelleen harkitakseen, heti kun maan asiat sen sallivat. Mutta toistaiseksi kiinnitti sota maureja vastaan maan kaikki sekä varat että voimat. Castilian kuningatar piiritti paraikaa yhdessä puolisonsa, Aragonian Ferdinandin kanssa Malagaa. Columbukselle myönnettiin pieni apuraha, että hän saattoi puutetta näkemättä odottaa. Väliajalla hän solmi liiton erään neidon, Beatrice de Aranan kanssa, ja liitosta syntyi poika Ferdinand. Saiko tämä liitto koskaan vihkimyksen vahvistusta, siitä ei ole tietoa, mutta uskollisena Columbus pysyi kuolemaansa saakka toiselle vaimolleen. Tämä hoiti hellänä äitinä Diegoakin, hänen poikaansa ensimäisestä avioliitosta.

Columbuksen asia edistyi kuitenkin niin huonosti, että hän lopulta aikoi lähteä Ranskaan onneaan koettamaan. Hänen vähää nuorempi veljensä Bartolomeo oli jäänyt Lissaboniin, ja tämän luoksi hän ensiksi lähti neuvottelemaan. Luultavasti hän silloin, vaikka jälleen huonolla menestyksellä, uudelleen esitti asiansa Portugalin kuninkaalle. Columbuksen ollessa Lissabonissa palasi Diaz retkeltään, jolla Hyvän toivon niemi ja varma meritie Intiaan löydettiin. Ehkä tämä tapaus ratkaisi asian Columbusta vastaan. Neuvottelusta Bartolomeon kanssa oli tuloksena, että tämä lähti Englantiin, taivuttamaan sen maan hallitsijaa tuumaan, ja sieltä Ranskaan, kun Englannin kuningas suorastaan pilkkasi moisia houreita. Christofer palasi Espanjaan, koettamaan vielä kerran siellä onneaan.