Maantiede ja löytöretket 2

by Into Konrad Inha

Mazagan kuninkaan vieraana.

»Kun tulimme maihin, niin kuningas ojensi kätensä taivasta kohti ja kääntyi sitten meidän puoleemme. Me teimme samoin, ja niin tekivät tosiaan kaikki muutkin. Kuningas sitten tarttui minua käteen ja yksi hänen päälliköistään tarttui toveriani käteen, jonka jälkeen meidät saatettiin jonkinlaisen ruohoista rakennetun teltan alle. Katoksessa oli balangai eli suuri kanootti, jonka perään istuimme; keskustelimme sitten merkkien kautta, koska tulkkia ei ollut. Kuninkaan seuralaiset, joilla oli täydet aseet, miekat, keihäät, tikarit ja kilvet, jäivät seisomaan. Sitten kannettiin porsaskeittoa ja suuri vadillinen viiniä, ja joka kerran kun haukkasimme keittoa, joimme päälle viiniä. Jos maljoihimme kulauksen jälkeen jotain jäi, — joka tosin harvoin tapahtui, — niin se paikalla kaadettiin pois toiseen astiaan. Kuninkaan malja oli kaiken aikaa peitettynä, siitä ei juonut kukaan muu kuin hän ja minä. Ennen juomistaan hän kohotti kätensä taivasta kohti, kääntyi sitten meidän puoleemme, ja samalla kun hän oikealla kädellään tarttui maljaan, hän minua kohti työnsi vasemman kätensä nyrkin, niin että minä ensin luulin hänen aikovan minua lyödä. Siten hän joi, ja minä juodessani toistin häntä kohtaan saman tempun, sillä niin näin juodessaan jokaisen tekevän toverilleen. Näillä menoilla ja ystävyyden osotuksilla söimme päivällisemme, enkä minä voinut välttää lihan syömistä, vaikka oli pitkäperjantai.

»Ennenkuin tuli illallisen aika, annoin kuninkaalle lahjat, jotka olin mukanani tuonut, kyselin kaikenlaisten esineitten nimiä ja kirjotin ne muistoon, He ihmettelivät kovasti nähdessään minun kirjottavan ja vielä enemmän, kun kirjotuksestani luin samat sanat. Sitten tuli illallisen aika. Kannettiin sisään kaksi suurta posliinimaljaa, toisessa riissikeitosta, toisessa porsaan lihaa. Söimme illallisemme samoilla menoilla kuin päivällisenkin. Sitten lähdimme kuninkaan palatsiin, joka oli melkein heinäsuovan näköinen, banaanin lehdillä peitetty ja neljän paalun varassa, niin että siihen täytyi nousta portaita. Majassa kuningas käski meidät istumaan ruokomatolle, ja sillä sitten istuimmekin jalat ristissä allamme kuin räätälin; puolen tunnin kuluttua kannettiin sisään paistettua ja paloteltua kalaa, verestä inkevääriä ja viiniä. Kuninkaan vanhin poika tuli istumaan minun viereeni, jonka jälkeen kannettiin enemmän ruokia, kalaa liemineen ja riissiä, jotka olivat prinssin kanssa syötävät. Toverini oli syönyt ja juonut niin paljon, että humaltui.

»Kynttilöinä käytettiin 'anime' nimisen puun pihkaa, joka käärittiin palmu- tai bananilehtiin. Kuningas nyt merkeillä ilmotti haluavansa lähteä levolle, mutta jätti prinssin meidän seuraksemme. Hänen kerallaan nukuimme ruokomatoilla, päänalaisena lehvillä täytetyt pielukset.»

Seuraavana päivänä molemmat europpalaiset palasivat laivaan, kuningas jäähyväisiksi suuteli heidän käsiään ja he suutelivat hänen käsiään. Kuninkaan veli, joka hallitsi toista maata, lähti sitten laivoihin muutaman miehen keralla, ja Magalhães pani heidän kunniakseen toimeen pidot sekä lahjotti heille kaikenlaisia esineitä. tämä ruhtinas hallitsi erästä Mindanaon piiriä ja mainittua Suluanin saarta.

Pääsiäinen vietettiin mitä juhlallisimmin. Molemmat kuninkaat olivat saapuvilla jumalanpalveluksessa, suutelivat ristiä ja polvistuivat kädet ristissä, niinkuin näkivät europpalaisten tekevän. Heille lahjotettiin risti ja orjantappurakruunu pyynnöllä, että ne pystytettäisiin korkeimmalle vuorelle ja että niitä kumartaisivat kaikki. Sitten Magalhães kysyi uusilta ystäviltään, oliko heillä paraillaan sotaa kenenkään kanssa, ja lupasi lähteä paikalla kurittamaan heidän vihollisiaan. Kuninkaat vastasivat, että he tosin olivat kahden saaren kanssa sodassa, mutta ettei vuodenaika ollut sovelias sotatoimiin. He kiittivät kuitenkin tarjotusta avusta. Risti sitten juhlasaatossa kannettiin vuoren kukkulalle ja europpalaiset kunnioittivat sitä, lukien jokainen »Pater nosterin» ja »Aven», jonka jälkeen nautittiin kuninkaan tarjoamia virvokkeita. Kuningas sitten pyysi Magalhãesilta apua laihonsa korjaamiseen ja tämän tapahduttua tuli itse heitä opastamaan suurempaan kauppapaikkaan, jossa he saattoivat ruveta vaihtamaan tavaroitaan.

Sebu.

Matkalla nähtiin eräällä saarella suuria lepakoita, »lentäviä kettuja», joitten liha Pigafetan mielestä maistui linnun lihalta. Eräällä toisella saarella nähtiin lintuja, jotka peittivät munansa kekoihin, jättäen ne sinne hautumaan. Samat linnut ovat yhä vielä näiden saaristojen omituisimpia eläinilmiöitä. Huhtikuun 7 p. espanjalainen laivasto kävi ankkuriin Sebun satamassa. Laivat liputettiin ja tykeillä ammuttiin; asukkaat suuresti pelästyivät. Kun heille oli ilmotettu vieraitten rauhallinen tarkotus, niin saaren kuningas lähetti sanomaan, ettei hänen satamaansa saanut kenkään tulla veroa maksamatta. Mutta Magalhães vastasi, ettei maailman mahtavin kuningas kenellekään veroa maksa ja että hän tarjosi sotaa taikka rauhaa, sen mukaan kuin kukin halusi. Satamassa sattui olemaan eräs siamilainen kauppias, joka oli kuullut Portugalilaisten urotöistä Intiassa, ja hän kehotti kuningasta valitsemaan rauhan. Siitä saatiinkin aikaan mitä paras ystävyys kuninkaan ja Espanjalaisten välillä. Solmittiin rauhanliitto ja veriveljeys, jonka kautta Espanjalaiset saivat yksinomaan oikeuden kaupantekoon Sebun kuninkaan maissa. Sebun asukkaat ilmottivat mielihyvällä rupeavansa kristityiksi, kun opin peruspiirteet oli heille selitetty.

Sitten alkoi kaupanteko. Espanjalaiset rakensivat maalle kauppavajat ja asettivat niihin tavaroitaan, jotka herättivät mitä suurinta ihmettelyä. Pronssi- ja rauta-esineillä saatiin runsaasti kultaa, muilla esineillä ruokatavaroita. Magalhãesin täytyi kieltää miehiään menettämästä kaikkia tarve-esineitään kultaa niillä vaihtaakseen. Sebun asukkailla oli mitat ja painot ja muutoinkin he olivat koko joukon sivistyneempiä kuin ne ihmiset, joitten kanssa siihen saakka oli jouduttu tekemisiin. Huhtikuun 14 p. kuningas juhIallisesti kastettiin kristinuskoon. Samalla kertaa kastettiin Limassauankin kuningas ja paljon Sebun ylimyksiä. Sebun kuningas sai nimekseen Carlos Espanjan kuninkaan mukaan. Kuningatar kastettiin Johannaksi, Limassauan kuningatar Isabellaksi. Alempi kansa riensi sitten kilvan kastattamaan itseään, niin että laivain papilla oli täysi työ. Yhtenä päivänä kastettiin 800 henkeä.

Tämän jälkeen Magalhães kutsui kokoon kuninkaan veljet ja vasallit, joitten hän oli kuullut niskottelevan kuningasta vastaan, ja uhkasi tuomita heidät kaikki kuolemaan, elleivät he siitä pitäen osottaneet täydellistä kuuliaisuutta hänen, Magalhãesin, liittolaista ja veriveljeä kohtaan. Vasallit lupasivat, mutta eräs heistä sitten katui lupaustaan ja kapinoi, jonka vuoksi Espanjalaiset polttivat ja hävittivät hänen kylänsä, pystyttäen ristin savuaville raunioille. Sebun kuningas tämän johdosta lahjoitti Magalhãesille kalliita kultakoristeita ja jalokiviä.