Olemme jo lyhyesti maininneet ne yritykset, joita Tanskasta ja Norjasta tehtiin Grönlannin vanhain islantilaisten siirtokuntain etsimiseksi, ja kristinuskon tuomisesta eskimoille. Seuraavassa kerromme näistä toimista vielä muutamia lisäpiirteitä.
V. 1411 saapui Islantiin Grönlannista laiva, joka toi, mikäli on tiedossa, viimeisen tiedon Grönlannin islantilaisista siirtokunnista. Tämän laivan lähtiessä siellä vielä oli valkoisia siirtolaisia, mutta seuraava laiva, jonka matkasta meillä on tietoja, ei tavannut enää mitään.
Ei kuitenkaan aivan kauaa kulunut, ennenkuin heimolaiset valtameren tällä puolella jälleen muistivat Punaisen Eerikin siirtokunnat ja ryhtyivät toimiin päästäkseen uudelleen niiden yhteyteen ja viedäkseen niille apua ja — kantaakseen veroja, jos ne olivat tuon vuosisatasen säilyneet, jonka olivat olleet kateissa.
Jo kuudennentoista vuosisadan alkupuolella Tanskan kuningas Kristian II arkkipiispansa keralla suunnitteli retkeä Grönlantiin, mutta tuuma jäi toteutumatta. Fredrik I:n aikana sitä harkittiin Norjassa, mutta tämäkin aije raukesi. Vuosisadan keskivaiheilla Fredrik II ryhtyi puuhiin, mutta vasta kun Frobisher (II, s. 431) oli Grönlannissa poikennut ohi purjehtiessaan, ryhdyttiin Tanskassa täydellä todella retkikuntaa varustamaan. Sen johto uskottiin englantilaiselle John Alldaylle, joka oli ollut Frobisherin matkalla mukana, ja 26 p. elok. 1579 tämä retkikunta, johon kuului kaksi laivaa, todella saapui Grönlantiin, mutta ei jäiden vuoksi päässyt maihin, vaan palasi tyhjin toimin takaisin. Luultavasti se pyrki itärannalle, joka aina on melkein saavuttamaton, sillä itärannalla luultiin Eystribygdin, Eerik Punaisen pääsiirtokunnan olevan.
V. 1581 Mogens Heinesen, Bergenissä asuva färöläinen, teki omalla kustannuksellaan uuden yrityksen, mutta tämäkään kokenut purjehtija ei päässyt maihin.
Uutta vauhtia saivat tanskalaisten yritykset, kun John Davis (II, s. 457) kolmella matkalla oli tutkinut Grönlannin lounaisrannikon leveydelle 72°12' saakka. Kuningas Kristian IV, jota jalojen metallien toivo suuresti kannusti, lähetti v. 1605 kolme laivaa, jotka etsiskelivät Grönlannin rantoja tarkemmin, mutta eivät tavanneet muita asukkaita kuin eskimoita, joista viisi väkisin tuotiin Tanskaan. Eripuraisuus ja miehistön niskoittelu estivät suuriakaan aikaansaamasta. Seuraavana vuonna kuningas lähetti viisi laivaa, mutta näiden matka oli niin vastuksellinen, etteivät ne muuta aikaan saaneet kuin ryöstivät mukaansa viisi alkuasukasta. Vaikka nämä suuret yritykset olivat niin huonosti päättyneet, lähetettiin v. 1607 vielä kaksi laivaa Eystribygdiä etsimään, mutta kun vanhan siirtokunnan yhä luultiin olevan itärannalla, joka on jäiden saartama, ja väkikin kapinoi, täytyi retkikunnan palata takaisin tyhjin toimin. Näillä retkillä oli, paitsi muita englantilaisia, mukana myös kuulu William Baffin.
Seuraavina aikoina sekä englantilaiset että hollantilaiset tutkivat Grönlannin rantoja, jälkimmäiset seuraillen itärantaakin sangen kauas pohjoiseen, mutta tanskalaiset sitä vastoin jättivät sikseen asutuksien etsiskelyn, vaikka he lähettivätkin näille vesille pyyntialuksia. Seitsemännentoista vuosisadan jälkipuoliskolla lähetettiin tutkimusretkikuntiakin, mutta ne eivät saaneet sanottavia aikaan.
Hans Egede.
Hans Egede, eskimoitten apostoli, joka oli syntynyt Frondnäsissä Ruijassa, oli Lofotenissa pappina, kun hänen mielessään kypsyi ajatus lähteä Grönlannin vanhoja siirtokuntia etsimään ja kristinuskoa levittämään. Perustettuaan Bergenissä pienen kauppakomppanian yrityksensä tueksi hän toukokuun 3:ntena 1721 lähti Grönlantiin, rakentaen ensimmäisen asemansa »Toivon saarelle», lähelle nykyistä Godthaabia, samojen suurien vuonojen suuhun, joiden varrella muinoisen Vestribygdin talot olivat.
Asemaltaan Egede aluksi teki joka suunnalle retkiä tutustuakseen maahan ja kansaan. Jo v. 1723 kehoitti Tanskan kuningas häntä kaikin mokomin pyrkimään Grönlannin itärannalle Eystribygdiä etsimään. Egede lähtikin sitä varten hakemaan salmea, jonka luultiin kulkevan Grönlannin poikki ja jota olisi ollut mukavin kulkea itärannalle, mutta kun hän tuli sille paikalle, jossa kartan mukaan salmen piti olla, ei siitä löytynyt kuin syvä vuono ja eskimot vakuuttivat, ettei semmoista salmea ole Grönlannissa missään. Egede koetti nyt kulkea itärannalle Kap Farvelin ympäri, mutta väkensä vastahakoisuuden vuoksi hänen täytyi luopua tästäkin yrityksestä.