Viisitoista vuotta Egede vaikutti Grönlannissa eskimoitten kesken lähetyssaarnaajana, vaimonsa uskollisesti avustamana. Monta vastoinkäymistä hänen täytyi tällä ajalla voittaa. Kauppakomppania lakkautti toimintansa, mutta sen sijaan Tanskan hallitus alkoi pitää Grönlannista huolta, lähettäen sinne v. 1728 maaherran virkamiehineen, ja tämän ensi työ oli muuttaa Egeden asema mantereelle, jonne Godthaab syntyi. Seuraavana vuonna maaherra kulki lähellä olevan pitkän Ameralik vuonon päähän yrittääkseen maan poikki itärannalle, mutta tämä yritys osoittautui kerrassaan mahdottomaksi.
Tanskan hallitus aikoi taas heittää Egeden oman onnensa nojaan, mutta muutti lähetyssaarnaajan pyynnöstä mieltään ja sen sijaan lähettikin Grönlantiin enemmän lähetyssaarnaajia, kolme hernhutilaisveljestä, jotka lähelle Godthaabia perustivat asemansa. Eräs Kööpenhaminan etevimmistä kauppiaista sai Grönlannin kaupan erikoisoikeudekseen ja hänen toimestaan perustettiin useita uusia kauppa-asemia. Egede muutti v. 1735 vaimonsa kuoltua Kööpenhaminaan, jossa hän kuolemaansa saakka valmisteli Grönlantiin lähetyssaarnaajia.
Muinoinen Eystribygd.
V. 1751 lähetettiin Godthaabista Peder Olser Wallöe pyrkimään eteläniemen ohi itärannalle, Eystribygdiä etsimään. Hänellä oli vain yksi iso eskimovene, umiak, ja kuusi eskimoseuralaista, joista neljä oli naisia, mutta rohkeasti hän kuitenkin lähti matkaan, tutkien ennen talven tuloa tarkkaan suuren saarekkaan Tunnudliarbik vuonon ja sen eteläpuolella olevan Igaliko vuonon, joista edellisen, vanhan Eerikin vuonon, pohjassa oli Punaisen Eerikin talo Brattahlid, jälkimmäisen, vanhan Einarin vuonon, pohjukassa Gardat, Grönlannin muinainen piispankartano. Myöhemmin on näiden vuonojen rannoilta löydetty 150 talon rauniot, mutta Wallöe ei näytä aavistaneen, että tämä todella oli muinoinen Eystribygdi. Talvi yllätti hänet Igaliko-vuonossa, jonka suuhun, myöhemmin perustetun Julianehaabin seudulle, hän asettui seuraavaa kesää odottamaan.
Jo seuraavassa huhtikuussa Wallöe kulki edelleen Agluitsok vuonoon, joka on kappaleen matkaa lähempänä eteläpäätä ja jossa saadaan erinomaisen runsaasti Grönlannin silliä, Mallotus arcticusta. Kesäkuussa hän saapui Unartokin lämpöisille lähteille ja heinäkuun 6 p. ensi kerran leiriytyi Grönlannin itärannalle. Vain satakunnan kilometriä hän pääsi itärantaa nousemaan, sitten jäät pakottivat palaamaan takaisin ja paluumatkalla viettämään Agluitsok-vuonossa toisenkin talven, ennenkuin pääsi siirtokuntiin. Retken tulokset olivat varsinaiseen tarkoitukseen nähden aivan kielteiset, mutta sillä oli suuri maantieteellinen merkitys.
V. 1774 Tanskan hallitus otti Grönlannin kaupan omiin käsiinsä ja perusti seuraavana vuonna Julianehaabin, johon pian sen jälkeen syntyi lähetysasemakin. Jälleen lähetettiin laivaretkikunta itärannalle pyrkimään, mutta huonosti johdettuna se meni kerrassaan myttyyn. Hans Egeden pojanpoika Kristian Egede teki sitten pienemmällä purjelaivalla montakin yritystä, mutta ne raukesivat kaikki jääesteiden ja myrskyjen vuoksi tyhjiin.
Sen verran Kristian Egede kuitenkin luuli saaneensa selville, ettei Eystribygdiä tarvinnut Grönlannin itärannalta etsiä, ja holsteiniläinen oppinut von Eggers julkaisi v. 1792 tutkimuksen, jossa hän kaikkien koottujen ainesten nojalla tuli siihen johtopäätökseen, että Punaisen Eerikin siirtokunta olikin ollut Grönlannin länsirannan eteläosassa. Tanskassa tämä käsitys nyt pääsi valtaan ja samalla itärannikko menetti vetovoimansa ja huomio seuraavana aikana kiintyi länsirannan tutkimukseen ja sen luonnonvarain hyödyntämiseen.
Jo viime vuosisadan alkupuolella joutui Grönlannin luonto tieteellisenkin tutkimuksen alaiseksi. Karl Ludwig Giesecke, joka nuorempana oli ollut näyttelijä ja kirjailija ja muun muassa kirjoittanut suurimman osan Mozartin »Taikahuilun» libretosta, sekä sittemmin ruvennut mineralogiaa harrastamaan ja nimitetty preussilaiseksi vuorineuvokseksi, oli Fär-saaret tutkittuaan v. 1807 matkustanut Grönlantiin hankkiakseen sieltä näytteitä kivennäiskauppaansa. Napoleonin sotien vuoksi hän tuli viettäneeksi täällä kahdeksan vuotta ja sillä ajalla hän oppi tuntemaan Grönlannin länsirannikon tarkemmin kuin kukaan muu. Hänen tutkimuksensa loivat perustuksen Grönlannin geologialle.
Tanskalainen Morten Wonnskjold teki samoihin aikoihin Grönlantiin kasvitieteellisen tutkimusretken. Kotimaahan palattuaan hän julkaisi teoksen, jossa hän uudelleen kannatti sitä käsitystä, että Eystribygd perältäkin oli ollut itärannikolla, ja siten tämä vanha harhaluulo uudelleen pääsi joksikin aikaa vallitsevaksi.
Scoresbyt itärannikolla.