Bower.
Kapteeni A. Bower lähti Ladakhin Lehistä v. 1891 ja kulki melkein suoraan itää ja kaakkoa kohti Keski-Tibetin halki, kolmesataa kilometriä Lhasan pohjoispuolitse. Hän tutki pitkän sarjan järviä, joita ei ennen häntä kukaan eurooppalainen ollut nähnyt. Tämä laaja autio keskusylänkö on tibetiläisten Tshang-maa. Se on täynnään mäkiä ja vuoristoita, joiden välissä joet virtaavat missä mihinkin suuntaan, kukin suolajärveensä päättyen. Viiden kuukauden aikana ei kertaakaan tehty leiriä Mont Blancin huippua matalammalla, eikä ainoatakaan puuta kasvanut sillä laajalla alueella, jonka kautta tällä ajalla kuljettiin. Muuan löydetyistä järvistä oli 5,300 metriä korkealla, saaria täynnään. Melkein koko matkaa varten, joka päättyi Kiinassa, Bowerin täytyi kuljettaa mukanaan kaikki varastot, mitä karavaani tarvitsi.
Bonvalot.
Ranskalainen Gabriel Bonvalot, kerallaan eräs katolilainen munkki ja Orleansin prinssi Henri, lähti marraskuussa 1889 Tjartshlikista, Lop-norin lounaispuolelta, ja melkein suoraan etelää kohti matkustaen saapui seuraavana vuonna helmikuussa Tengri-norin itäpäähän. Sieltä hän, yhä etelää kohti matkaten, kulki Nientshentangla vuoriston poikki lähelle Lhasaa. Tibetiläiset viranomaiset kuitenkin pakottivat hänet kääntymään takaisin ja kulkemaan teekaravaanien reittiä Kiinan Tibetin kautta Jangtsekiangin yläjuoksulle ja Kiinan länsirajalle. Bonvalot näki Pohjois-Tibetissä sammuneita tulivuoria.
Dutreuil de Rhins.
Surullinen kohtalo oli eräällä toisella ranskalaisella, Dutreuil de Rhnsillä, joka Ferdinand Grenard'in keralla v. 1893 lähti Lop-norin lounaispuolella olevasta Tjertjenistä, Lhasa matkan määränä. Matkattuaan ensinnä etelään, retkikunta Keski-Tibetin järviseudulle tultuaan kulki kaakkoa kohti, kunnes saapui Tengri-norin rannalle, mutta siellä tibetiläiset viranomaiset sen pysäyttivät, ja turhaan lupaa odotettuaan sen oli käännyttävä koillista kohti Kiinaan. Matka piti suureksi osaksi aivan tuntemattomia teitä. Ennenkuin päästiin Kuku-norin rannalle, hyökkäsivät rosvot retkikunnan kimppuun, surmaten sen johtajan. Grenard pelasti kuitenkin sen tärkeät tieteelliset kokoelmat ja kartat ja saapui onnellisesti kotimaahan.
Edellisinä vuosina oli eräs englantilainen naislähetyssaarnaaja, neiti A.R. Taylor, koettanut Kiinan Kansusta päin tunkeutua Lhasaan vain viisi aasialaista matkaseuranaan, mutta hänetkin tibetiIäiset viranomaiset pakottivat palaamaan takaisin tyhjin toimin.
Littledale.
Englantilainen George A. Littledale, joka oli aikaisemmin tehnyt rohkeita matkoja Pamirissa ja Gobin erämaassa, kulki v. 1895 vaimonsa keralla Tibetin halki pohjoisesta etelään ja pääsi 80 kilometrin päähän Lhasasta, mutta sitten oli hänenkin poikettava länttä kohti ja matkustettava Ladakhin Lehiin. Littledale kulki uutta reittiä, tutkien muun muassa kappaleen matkaa Nientshentanglaa, jota jo silloin pidettiin Himalajan pohjoisena rinnakkaisharaänteena. Pohjois-Tibetin erämaissa sudet olivat syöneet kaikki retkikunnan lampaat, niin että sen täytyi suurimmaksi osaksi elää riistalla. Jo paljon aikaisemmin Littledale sai käskyn kääntyä takaisin, mutta hän ei tibetiläisten viranomaisten käskyistä välittänyt, vaikka he joka vuorensolassa kalistelivat aseitaan. Lopulta kuitenkin täytyi totella. Paitsi tiekarttojaan Littledale toi matkaltaan kymmenen uutta kasvia.
Sven Hedin.