Nämä paimenet kaitsivat täällä erään Khotanin pohatan laumoja. Vuoden umpeensa he asustelivat täällä, kulkien paikasta paikkaan, sen mukaan kuin laidunta täytyi vaihtaa, ja rakentaen itselleen kaikkialle pienet risumajat. Tällä seudulla, jonka nimi oli Buksem, s.o. taaja metsä, he olivat olleet vasta viisi päivää ja aikoivat taas lähteä pian pois. Perheet asuivat Khotanissa, matkustavat kiinalaiset kun eivät olisi jättäneet naisia rauhaan, jos he olisivat asuneet täällä erämaassa. Paitsi maitoa he söivät etupäässä maissileipää, jota leivottiin kahdesti päivässä. Jauhot sekoitettiin veteen suolan keralla, vastattiin taikinaksi ja muodostettiin pyöreässä puuvadissa litteäksi leiväksi, joka pantiin hiillokselle paistumaan ja peitettiin kuumalla tuhkalla. Kolmen neljännestunnin kuluttua se oli valmiiksi paistunut ja maistui erinomaiselta. Sangen vieraanvaraisesti sitä annettiin tälle oudolle kulkijallekin, vaikka paimenet häntä epäilivätkin. Vaatteita heillä oli repaleinen mekko ja lammasnahka-lakki sekä vyö, johon teevarasto käärittiin. Jalassa oli jonkinlaiset lammasnahkalötöt, säärien verhoksi kiedottiin pitkät kangaskaistaleet. Taloustavaroita oli kolme erikokoista puuvatia, kuparipata, pumpun kuori vesiastiaksi, kauha, huopamatto ja kolmikielinen kitara. Tärkein työase oli kirves. Valkea tehtiin tuluksilla, mutta valkean kerran rakennettuaan he eivät päästäneet sitä sammumaan, niin kauan kuin seudussa viipyivät. Hiillos peitettiin tuhkalla ja kun illalla palattiin, oli siitä helppo saada uusi tuli kuiviin oksiin. Samanlaisia paimentolaisia oli Khotan-darjan laaksossa kauttaaltaan ja eteläänpäin yhä taajemmassa.
Iltapäivällä paimenet taas katosivat laumoineen ja Hedin oli ypöyksinään. Ohi kulki suuri, satakunnan aasia käsittävä karavaani, joka kuljetti riissiä Khotanista Aksuun. Vähän myöhemmin majan eteen ilmestyi kolme varakasta kauppiasta, jotka oivilla hevosilla ratsastaen matkasivat Aksusta Khotaniin. Kohteliaasti tervehtien he tulivat oikopäätä Hedinin luo ja kertoivat Buksemin pohjoispuolella tavanneensa joen vasemmalla rannalla puolikuolleen miehen, jonka kameeli oli metsänreunassa laitumella. Kun he olivat häneltä kysyneet, mitä hän tarvitsi, oli hän kähissyt »vettä, vettä», jota hänelle oli paikalla noudettu lähimmästä allikosta. Juotuaan suunnattomasti ja syötyään pähkinöitä, rusinoita ja leipää mies oli vironnut ja kertonut, kuinka hän oli siihen tullut. Sven Hedinin ei ollut vaikea älytä, että se oli Islam Baj, jonka hän oli luullut erämaahan kuolleen, mutta joka olikin pelastunut. Kauppiailta Hedin sai sylyksen vehnäleipää ja 18 hopearahaa, tengehiä, lainaksi.
Hän lähetti nyt yhden paimenista Islam Bajta etsimään ja toukok. 10:ntenä tämä saapuikin majalle, kerallaan valkoinen kameeli, jonka selässä olivat tärkeimmät koneet, muistiinpanot ja kiinalaiset hopearahat, ynnä Kasim, jonka miehet niinikään olivat tavanneet. Islam heittäytyi itkien isäntänsä jalkoihin, syleillen niitä, jonka jälkeen hän kertoi vaiheensa.
Kauppakaravaaneja kulki sivu harva se päivä suuntaan ja toiseen, ja näiltä Hedin saattoi ostaa hevosia ja kaikenlaisia ruokatavaroita, jonka jälkeen hän palkkasi muutamia metsämiehiä, jotka sattuivat siihen tulemaan, pelastamaan erämaahan jääneitä tavaroita. Yhden kuorman he pelastivat, mutta eräs toinen oli selittämättömällä tavalla kadonnut, vaikka paikka, mihin se oli jätetty, oli löydetty. Se oli varastettu, kuten myöhemmin tuli ilmi, ja varkaat olivat juuri samat metsästäjät, jotka nyt lähetettiin tavaroita hakemaan.
Mahdotonta oli nyt jatkaa matkaa Tibetiin, jonka vuoksi Hedin päätti pohjoista tietä palata Kashgariin uusia varustuksia hankkimaan.
Khotan-darja.
Khotan-darja, jonka uomaa hän nyt palasi pohjoista kohti, eroaa monessa suhteessa Jarkent-darjasta, joka, sen kanssa melkein yhdensuuntaisesti juosten, niinikään laskee Tarimiin. Jarkent-darja on Itä-Turkestanin suurin joki, siinä on vettä vuoden umpeensa ja varsinkin kesäkuussa sen syvässä, voimatekoisessa uomassa juoksee suunnattoman paljon vettä. Sen poikki ei yleensä pääse muuta kuin lautalla, paitsi talvella, jolloin se jäätyy. Khotan-darja sitä vastoin pysyy kuivana suuren osan vuotta ja vain keskikesällä on sen uoma reunojaan myöten täynnään. Se juoksee Takla-makan erämaan pahimman osan läpi ja ankaraa taistelua sen täytyy käydä lentohiekkaa vastaan, joka uhkaa sen erottaa pääjoesta, kuten se jo on Kerija-darjan erottanut.
Jarkent-darjan ja Khotan-darjan uomat siirtyvät itää kohti, kuten vanhat, kuiville jääneet uomat osoittavat. Tiet kulkevat vasenta rantaa ja Jarkent-darjan enimmät kylätkin ovat vasemmalla rannalla, jossa ne ovat paremmin suojatut. Khotan-darjan erämaanmatkalla ei ole kyliä, ei muuta kuin paimenten majoja. Suunnattoman rajut hietamyrskyt raivoavat usein tämän joen laaksossa, jonka vuoksi metsän on kahta vaikeampi pitää erämaata vastaan puoliaan. Hieno pöly täyttää silloin ilman taajimmassakin metsikössä. Punkkeja ja skorppiooneja oli Khotan-darjan laaksossa toisin paikoin maanvaivaksi saakka. Tiikereistä puhuttiin paljon, mutta niitä Hedin ei sattunut näkemään. Ennen oli näissä metsissä ollut paljon rosvoja, kunnes Khotaniin tuli uusi maaherra, joka katkoi pahimmilta kaulan.
Toukokuun viimeisinä päivinä Hedin vihdoin kulki Jarkent-darjan poikki, jonka vesi silloin oli matalimmillaan. Aksu-darjan laakso oli sangen hyvin kanavilla kasteltu ja viljelty, niin että tie toisin paikoin päivän pitkän kulki yhtämittaisen kylän kautta. Aksu oli melkoinen kaupunki, raikasvetisen joen rannalla, erinomaisesti viljellyssä seudussa. Hedinin otti mitä parhaiten vastaan muhamettilainen kauppias, joka oli paikalla Venäjän konsulina, ja hänen avullaan ja seurassaan paluumatka Kashgariin sujui mitä parhaiten. Kashgarista Hedin tilasi uuden valaistuksen Euroopasta ja sitä odotellessaan päätti lähteä Pamiriin kesäksi, varustautuen sitä varten Kashgarissa olevien ystäviensä avulla niin hyvin kuin taisi.
Hän kulki nyt vuoristoon erinomaisen vaikean Ullug-art solan kautta, jossa kirgiisien täytyi kantaa kaikki tavarat selässään ja kaksi miestä tarvittiin joka hevosen tyhjänä alas viemiseen pahimmista paikoista, toinen pääpuolesta hoivaten, toinen hännästä pidellen. Sola oli vaikein ja vaarallisin, mistä Hedin oli siihen saakka kulkenut.