Marraskuun lopulla alkoi Tarimissa muodostua yhä enemmän jäätä ja kävi ilmeiseksi, ettei retkikunta ennen talven tuloa ennättäisi Lop-noriin saakka. Viimeiseen saakka se kuitenkin jatkoi matkaansa, Takkus-kumin kohdalla joen rannalla oli 60 metriin korkuisia dyynejä, erämaa kun sillä kohdalla ulottui jokeen saakka. Kauempana, Dashi-köllin kohdalla, nähtiin rannalla kaksi ratsumiestä, jotka Hassan, Teis-köllin beki, oli lähettänyt retkikunnasta selvää ottamaan. Hyvän joukon alempana odotti bekin poika kymmenen miehen keralla. Oli sovittu, että molemmat tiedustelijat sytyttäisivät merkkitulet, heti kun tapaisivat retkikunnan, ja pian nähtiinkin savupilven toisensa jälkeen kohoavan taivaalle, ja kun retkikunta saapui bekin pojan kohdalle, oli siellä leirituli jo sytytetty ja dastarkhan valmiiksi katettu. Täällä Hedin sai senkin tärkeän tiedon, että maakaravaani oli läheisyydessä, ja saattoi määrätä sille uuden pysähdyspaikan entistä lähempänä, joen jäätyminen kun jo muutaman päivän kuluttua pakottaisi asettumaan talvikortteeriin.
»Joen ominaisuuksista näissä seuduin minulle kerrottiin, että se on jäässä joulukuun alusta maaliskuun alkuun, mutta vielä sen jälkeenkin siinä on pari viikkoa jääsohjoa. Vasta elokuussa tulva ennättää näihin lähteistä etäisiin seutuihin ja syyskuun lopussa tai lokakuun alussa se on korkeimmillaan. Sitten vesi taas päivästä päivään alenee, mutta pysyy jonkun aikaa ennen jäätymistä alallaan. Joen jäädyttyä vesi nousee ja samalla kohottaa jääpeitettään, jonka sanottiin johtuvan siitä, että ajojäät alempana muodostavat patoja ja saavat aikaan tulvan. Padon puhjettua vesi taas alenee. Kesäkuussa vesi on alimmillaan, ja monesta kohdasta voi silloin ratsastaen kahlata joen poikki.
»Itsestään selvää onkin, että korkean veden ja matalan veden erotuksen Tarimin alajuoksulla täytyy olla paljon pienemmän kuin esim. Jarkent-darjan Jarkentin kohdalla ja Aksu-darjan Aksun luona. Kuta kauemmaksi alaspäin käymme, sitä enemmän nämä erotukset vähenevät. Melkoisessa määrässä vedenkorkeutta tasaavat ne lukemattomat laguunit ja rantajärvetkin, jotka loisina paartavat Tarimia kahden puolen, imien siitä elämän nestettä. Kevättulva, joka on niin suunnattoman raju Jarkent-darjassa ja Aksu-darjassa, Khotan-darjassa ja Kisil-sussa, menettää siitä syystä matkalla vähitellen tulvavoimastaan. Ensinnä ovat nimittäin kesällä kuivuneet laguunit jälleen täytettävät ja siihen tarvitaan suunnattomia vesimääriä. Vasta kun ne ovat osansa saaneet, alkaa tulva tuntua alijuoksulla, ja veden yläjuoksulla taas ehtyessä nämä säiliöt vaikuttavat tasaavasti.» Nyt, joulukuun alussa, oli jo kulunut pari kuukautta siitä kun tulvavesi oli ennättänyt Tarimin alapäähän.
Karaulin kohdalla Tarim, jyrkkään poikkeaa kaakkoista kohti, virratakseen sitä suuntaa Lop-noriin. Pitkälle ei lautta enää saanut uutta suuntaa jatkaa, ennenkuin sen täytyi asettua talvikortteeriin. Lähellä oli melkoinen kylä, Jangi-köll, ja paljon väkeä kokoontui katselemaan lauttaa, joka oli tullut kuuluksi. Jangi-köllin beki rakensi tälle matkustajalle, joka kulki niin mahtavien virallisten suositusten suojassa, talvikortteeriksi hirsistä ja kamishista huoneen, samanlaisen kuin maaseudulla Lopin maassa yleensä käytettiin. Maaretkikunnan hevosille rakennettiin tilava talli. Lehmiä ja lampaitakin Hedin osti, saadakseen väelleen ja itselleen maitoa. Majain, lauttain ja tavarapinojen välille jäi avoin piha, jolla yöt päivät paloi tuli. Tulen ympärillä oli mattoja ja siinä otettiin vieraat vastaan. Vasta toukokuussa seuraavana vuonna tämä tuli sai sammua; sitä ylläpitivät yövartijat pysyäkseen talvipakkasilla lämpiminä. Ranskalainen matkustaja Bonin, joka matkusti Aasian poikki Kiinasta länteen, poikkesi Hediniä tässä leirissä tapaamassa.
Takla-inakanin poikki.
Hedin ei kuitenkaan malttanut olla toimetonna jäiden lähtöä odotellessaan; hän päätti matkustaa kameeleilla aivan tuntemattoman Tjertjen erämaan kautta Tjertjen-darjalle, joka Kuenlunista alkaen laskee erämaan kautta koilliseen suuntaan Uuteen Lop-noriin. Rahvaan tarinat tiesivät tälläkin välillä muka olevan aarteita ja hylättyjä kaupungeita. Erämaamatka oli kahta vertaa pidempi kuin ensimmäinen, joka alkoi Jarkent-därjan rannoilta ja päättyi niin huonosti, mutta vuodenaika oli paljon suotuisampi, ihmiset ja eläimet kun tulivat toimeen paljon vähemmällä vedellä. Sen sijaan oli tosin kuljetettava polttopuita ruoan keittämistä ja lämmitystä varten, sillä yöt erämaassa olivat tavattoman kylmät, jopa kolmeenkymmeneen pakkasasteeseen. Vesi kuljetettiin mukana jääharkkoina.
Bajirit.
Tätä matkaa suosivat odottamattomat maantieteelliset olotkin, joista Hedinillä ei matkaan lähtiessään ollut aavistustakaan. Dyynit tosin ovat tässäkin erämaassa hirmuisen korkeat, jopa sataan metriin, mutta niiden välissä oli omituisia, pohjoisesta etelään kulkevia savipohjaisia laaksoja, »bajireja», joita oli koko joukon helpompi kulkea kuin hietavuorien poikki, vaikka niidenkin suolainen pohja toisin paikoin oli hyvin vetelää. Kaksi kolmannesta koko matkasta oli näitä suojaisa uomia, joiden synty on vielä selittämätön — otaksutaan niitä tuulen muodostamiksi — ja matkan jälkipuoliskolla niissä vielä keskellä erämaata tavattiin kamishhkin, jota kameelit mielihalulla söivät, ja kaivamalla saatiin juomiseen kelvollista vettä. Lopulta peittivät lumisateet koko hieta-aavikon paksuun lumeen, joten ei vettä edes tarvinnut säästää. Tamariskeja ja kuivuneita poppelipökköjä alkoi vähitellen ilmestyä, etäisyydessä alkoi kohota näköpiirin yläpuolelle Kuenlunin siintävä selkä ja tammikuun 8:ntena 1900 retkikunta leiriytyi jäätyneen Tjertjen-darjan rannalle, kulkien sitten jokivartta Tjertjenin kaupunkiin. Erämaamatka oli kestänyt 20 päivää. Yksi kameeleista oli matkalla sortunut.
Rauniokaupunki.
Huhu erämaahan haudatusta kaupungista sai Hedinin sitten tekemään lounatta kohden pikamatkan Andereen, löytämättä kuitenkaan muuta kuin vanhoja torneja, jotka lienevät merkinneet entistä tietä. Aurel Stein kävi vuotta myöhemmin kauempana ja löysi vanhan hylätyn kylänkin, josta hän kaivoi esiin tärkeitä käsikirjoituksia. Hedin palasi Anderesta Tjertjeniin, kulkeakseen Lopin kautta takaisin talvikortteeriinsa.