Odotusajan Hedin käytti perusteellisesti tutkiakseen Ngangtse-tson, joka jo oli vahvassa jäässä, ja mitatakseen sen syvyydet. Se on enintäin 10 metriä syvä suolajärvi, kuten Tshang-tangin muutkin järvet. Hänen vielä järvellä retkeillessään saapui pohjoisrannalle Naktshangin maaherra, sama mies, joka edellisellä matkalla oli pakottanut hänet kääntymään takaisin Selling-tson luoteiskulmasta. Nyt hän vaati Hediniä palaamaan takaisin samaa tietä kuin oli tullutkin, mutta kun matkustaja intti kiven kovaa vastaan, hänellä kun ei ollut moiseen matkaan tarvittavia varustuksia eikä juhtia enää, suostui maaherra siihen, että hän saisi matkustaa etelää kohti Shigatseen tashi-laaman luo, jonka Hedin oli sanonut itseään odottavan. Näistä paraillaan sinne tänne väiteltäessä saapui Shigatsesta Hedinin posti, jonka tashilaaman veli, herttua Kung Gushuk, oli perille toimittanut Englannin asiamiehen pyynnöstä. Tämä välitys, joka ei vielä itsessään suinkaan sisältänyt sitä, että Tibetin hengellinen paavi olisi Hediniä odottanut, ratkaisi asian kokonaan hänen edukseen; hän sai kulkea suoraan Shigatseen, joka matka vei tuntemattoman valkoisen läntin itäisimmän osan poikki.
Vedenjakajalla.
Tehden nyt matkaa kaakkoa kohti retkikunta ensin kulki vuorijonon poikki, joiden molemmilta rinteiltä vesi vielä juoksi laskuväylättömälle suolajärvialueelle, mutta tammik. 28 p. vihdoin voitiin nousta pää-vedenjakajalle, jonka etelärinteeltä vedet juoksivat Tsangpoon eli Brahmaputraan. Sola, jonka kautta Hedin nyt ensi kerran kulki Trans-Himalajan poikki, oli nimeltä Sela-la, sen korkeus 5,506 metriä.
»Alaspäin johtava laakso, Sela-nang, oli nyt iltapäivällä syvässä varjossa. Sen suu-aukeaman kautta näkyi oikea jättiläismeri jähmettyneitä vuori-aaltoja, jyrkkiä, syvien laaksojen erottamia kallioita, ei missään tasaista paikkaa eikä kasvullisuutta, vuoristosokkeloita… tämä kaikki paljon voimallisempana, ilmeikkäämpänä ja villimpänä korkokuvana kuin olin Tshang-tangissa missään nähnyt… Selvästi näin, että tämän solan täytyi sijaita sillä pääjonolla, jolla kauempana idässä kohoaa tunnettu huippu Nien-tschen-tang-la Nam-tson eli Tengri-norin etelärannalla, ja jonka yli jotkut harvat eurooppalaiset ja pundiitit ovat kulkeneet.»
Monen, vaikka matalamman vuorijonon poikki oli kiivettävä Sela-la solan eteläpuolellakin, ennenkuin Tsangpon laakso aukeni. Näiden harjanteitten välisistä laaksoista virtasi vesi jo Tsangpoon. Maisemien luonne muuttui vedenjakajan eteläpuolella suuresti, laaksot kävivät paljon syvemmiksi, vuoret rosoisemmiksi, koska jokien uurtava voima etelärinteillä on runsaampien sateitten vuoksi paljon suurempi. »Niinpä näimmekin kaikissa laaksoissa lähteitä, puroja ja jokia, vaikka aivan hiljakkoin olimme olleet vallan pulassa vedettömyyden vuoksi.»
»Odotukseni ja jännitykseni kasvoivat hetkestä hetkeen; joka päivä aavistin suuren uskonnollisen pääkaupungin läheisyyttä. Hartauspatsaat, mani-keot, pyhiinvaeltajat, karavaanit — kaikki ilmaisivat sitä. Ladakhilaiseni olivat joutuneet saman kiihtymyksen valtaan kuin Islamin pyhiinvaeltajat lähestyessään Arafat-vuorta, jolta he ensi kerran näkevät pyhän Mekan.» Pitkin matkaa paimentolaiset nyt mitä auliimmin avustivat retkikunnan matkaa, tashilaaman lähetti kun oli antanut sen tulosta tiedon ja suosituksen. Mutta säät olivat vielä sangen kylmät, pakkasta yli 30°. Tuskallista oli olo varsinkin korkealla solissa, joissa ankarat lumimyrskyt raivosivat.
»Helmikuun 6. päivän taival kuuluu niihin, joita en koskaan unhota. Sillä nyt laskeuduimme jättiläisportaita, Tshang-tangin reunaa, alas siihen jatuhautaan, jonka pohjalla ylempi Brahmaputra virtaa… Kulku La-rokkin solaan on yhtä keveä kuin lyhyt; ennen kuin aavistaakaan, on ylhäällä pienten kivikasojen väliin pystytetyn korkean muistopatsaan luona, josta kohoaa 'tarpotshe' (rukoustanko), jo iästä harmaa, haljennut, tuulten ja säiden pahoin pitelemä. Monet kalliolohkareet, joita makaa joukottain maassa solan itäsivulla, olivat pystysuorilta kyljiltään valkeiksi sivutut. On kuitenkin kuljettava vielä kahden pienemmän solan yli, ennenkuin näköala tulee vallan vapaaksi ja avoimeksi. Huomasi aivan selvästi Himalajan pohjoiset huiput, mutta raskaat pilvet kattoivat sen latvoja. Sen vuoksi ei voinut nähdä Mount Everestiäkään, maapallon korkeinta vuorta. Tsangpo eli ylinen Brahmaputra kuvastui aivan hienona, valoisana nauhana, ollen meistä vielä melkoisen matkan päässä… Mahtavimmat ovat kuitenkin vuorten jättimäiset haarautumat ja kielekkeet, jotka idässä ja lännessä kuin loppumaton rivi kurotettuja tiikerinkynsiä jyrkästi suistuvat Brahmaputran laaksoon.»
Viljavalta ja asutulta peltoineen, kaupunkeineen, valtavine luostareineen Tsangpon väljä laakso näytti, mutta ohra on päävilja, sillä tämä laakso on vielä 4,000 metriä korkealla merestä.
Loppumatkan Hedin kulki nahkaveneellä itse mahtavaa jokea, karavaanin jatkaessa maata pitkin matkaansa; hän toivoi siten huomaamatta pääsevänsä Shigatseen ja välttävänsä, ettei hänen matkaansa vielä viime hetkellä katkaistaisi. Iltahämärässä hän sitten saapui kaupunkiin, jossa karavaani jo oli majoittunut herttua Kung Gushukin puutarhaan. Yritys oli onnistunut ja karavaanin miehet, johtaja etupäässä, onnittelivat isäntäänsä. Kiinalainen, Itä-Turkestania varten asetettu passi hankki Hedinile SShigatsessa olevain kiinalaisten viranomaisten suojeluksen ja he toimittivat hänelle tilaisuuden olla läsnä suuressa uudenvuoden juhlassa Tashilunpossa.
Tashilaama, joka otti Hedinin puheilleen ja salli hänen ottaa itsestään valokuvankin, antoi hänelle myös luvan matkustella kaikkialla maassaan. Tämä suositus oli Hedinille sitten erinomaisen arvokas maaseuduilla, huolimatta Lhasan ja Kiinan viranomaisten vastatoimista. Tashilunpon luostari perustettiin v. 1445: siinä oli nyt 3,800 munkkia, suurin osa tibetiläisiä. Paitsi pyhiinvaeltajien lahjoista sillä oli tuloja maatiloistaan, karjoistaan, kaupasta ja kaikenlaisten talismanien, pyhäinjäännösten ja hartausesineitten myynnistä.