»Huhtikuun 28:ntena nousin ylös kello 8, merkitsin auringon korkeuden, valokuvasin vuoren ja mittasin korkeuskulman, jota tehtävää varten lähetin joitakuita ladakhilaisia edeltäpäin paikalle tarpeellisia kojeita ja polttoaineita viemään. Juuri kun olin hevosen selkään nousemaisillani, tuli Largäpin päällikkö ratsujoukon kanssa. Hänen leiripaikalla olevat alaisensa tervehtivät häntä huikealla eläköönhuudolla. Komentavalla äänellä käski hän heti kutsua mieheni takaisin, ja 60 largapilaista ja naktsangilaista tibetiläistä tunkeutui telttini ympärille, ilmoittautuen uuteen neuvotteluun.
»Mutta Largäpin päällikkö oli itsepäisempi kuin vanha ystävämme, Naktsangin herra. Hän ei sallinut minun nousta punaiselle vuorelle, vaan vaati seuraavana päivänä poistumaan seudulta ja suoraa päätä Raga-tasamiin matkustamaan. Minä kysyin, kuinka hän, pieni vuoristolaispäällikkö, uskalsi niin käskevällä sävyllä puhua. Yksinpä Lhasan kiinalaisetkin olivat minulle olleet ystävällisiä ja suoneet minulle suuria vapauksia! Uhkasin repiä rikki shigatselaisen passini, lähettää pikaviestin tang darinin ja lien darinin luo ja odottaa Targo-gangrin juurella heidän vastaustansa. Päällikkö joutui hämillensä, nousi äänettömänä ja lähti joukkoineen matkoihinsa. Ennen iltaa he kuitenkin palasivat takaisin ja ilmoittivat hyväntahtoisesti hymyillen, että saisin kernaasti nousta punaiselle vuorelle, kunhan vain lupasin, etten matkustaisi järven rantaan saakka.»
Mainitulle vuorelle näkyi selvään Dangra-jum-tson eteläpää, jolla jäät juuri tekivät lähtöä. Ratsumies ratsastaa järven ympäri seitsemässä lyhyessä päivämatkassa. Pitkin rantoja kulkee pyhiinvaellusteitä. Oikeauskoiset kiertävät sen myötäpäivään, lahkolaiset vastapäivään, järven vesi on suolaista, mutta pyhiinvaeltajat juovat sitä, koska se on pyhää.
Toukokuun. 1:senä Hedin saavutti Shuru-tso-nimisen järven, joka oli aivan tuntematon, keskellä Transhi malajaa; sen eteläpuolella kohoava Dotsängkan on vuoriston korkeimpia selänteitä. 3:ntena hän jälleen kulki Transhimalajalle, laskeutuen 11:ntenä 5,394 metrin korkuiselta Lungring-solalta Raga-tsangpon rannalle, jonka vartta hän kulki Raga-tasamiin, suuren valtatien yhdyttäen.
Viranomaiset olivat täällä kyllä kohteliaita, mutta kielsivät häntä jyrkästi kulkemasta muuta kuin valtatietä, ja sitäkin viivyttelemättä. Hedin luuli kuitenkin voivansa vielä taivuttaa Lhasan kiinalaiset mahtimiehet ja lähetti salaa kaksi miestään Shigatseen, pyytämään ambanilta, devashungin ohi, lupaa reitin kulkemiseen, joka olisi vähemmän tunnettu. Viranomaiset, jotka eivät tästä tempusta mitään tienneet, rukoilivat joka päivä häntä lähtemään ja alkoivat pidätellä ruokavaroja, kun hän ei ottanut lähteäkseen. Lopulta hän sai heidät suostumaan siihen, että hän itse kulkisi omaa valitsemaansa tietä — tällä kertaa Brahmaputran vartta — kunhan vain karavaani kulkisi valtatietä Sakadsongiin. Kun Hedin syrjäretkensä jälkeen itsekin saapui sinne, oli hänen luotettava karavaaninjohtajansa Muhamed Isa, viranomaisten kanssa riideltyään, aivohalvauksen kohtaamana kuolonsairaana.
Sakadsongissa Hediniä niinikään alettiin uhkailla nälällä, kun hän ei ollut halukas lähtemään pois, vaan odotteli lähettämiään sanansaattajia. Ja kun hän ei sittenkään pitänyt kiirettä, annettiin hänelle lupa matkustaa pohjoisempaa reittiä kiertäen Njukuun, ja Njukun »gova», salli »shwedpelingille» uuden kierroksen, kun hänellä näytti olevan niin voittamaton vastenmielisyys tasamia vastaan, vieläpä vei hänet erääseen solaankin, Kilung-laan, josta oli sangen selvittävä näköala.
»Edessämme oli synkkä Hlumpo-gangrin vuoristo syvine, jylhine rotkoinensa, jyrkkine rinteinensä, pienine jäätikkökielekkeinensä ja ikuisine lumihattuinensa. Väkeni sanoi vuorta pyhäksi, jonkinlaiseksi Indus-virran lähteiden lähellä kohoavan kuuluisan pyhiinvaellusvuoren Kang-rinpotshen esipihaksi tai portiksi.»
Tällä matkalla Hedinin saavutti pikalähetti, joka toi Lhasan mandariinien vastauksen: se sisälsi kohteliaan, mutta jyrkän kiellon kulkea muuta kuin valtatietä. Hedinille annettu passikin otettiin takavarikkoon, sen piti kulkea hänen edelleen govalta govalle. Samana iltana palasivat hänen molemmat lähettinsä tomuisina ja risaisina. Heidät oli heti alkutaipaleella ryöstetty, mutta siitä huolimatta he olivat ajaneet asiansa. Tradumissa Hedin jälleen yhdytti 12 metrin levyisen tasamin. Täältä hän salavihkaa pistäytyi Nepalin puolella, arvatenkin katsellakseen Himalajalta, Korelan solasta, Transhimalajan harjanteita.
Kuta kauempana Lhasasta, sitä vähemmän vastustellen tibetiläiset viranomaiset, govat, soivat Hedinille sangen pitkiäkin poikkeuksia »tasamilta». Toiset ehkä eivät tienneet, että oli tulossa korkeita kiinalaisia herroja hoputtamaan epämieluisan vieraan poistumista — toiset eivät näyttäneet olevan heistä tietävinään. Täten Hedin saattoi tutkia koko sen seudun, josta Brahmaputra, Indus ja Sutlej alkavat, ja oikoa siihen saakka vallinneita vääriä käsityksiä.
Brahmaputran lähteet.