Metsättömässä ylämaassa ei pyhiinvaellustie Kailasin ympäri tarjoa erikoista viehätystä, mutta suurenmoisen jylhää tuo luonto kuitenkin on. Maat ovat paljaat kuin luomisen jäljeltä, kivijäätiköiden kuljettamat sora- ja rapamuodostukset, lumikentät, jäävirrat ja vaahtoavat vuoripurot ovat vallitsevina. Niukasta ruohopeitteestä elävät kuitenkin paimentolaisten jakkikarjat. »Kailasin huippu nousee jylhästä vuori-ulapasta kuin tavattoman suuri kuusitahoinen vuorikristalli.»
Vanha pyhiinvaeltaja oli tarjoutunut oppaaksi ja hän kertoi tien merkillisyyksistä.
»Erään tavattoman suuren graniittipaaden luona pysähtyy vanhuksemme ja selittää paaden olevan 'dikpa-kamak' eli syntisten koetuskivi. Kiven alla on sen ja maan välissä ahdas reikä. Joka on synnitön, tai jolla on edes hyvä omatunto, hän voi ryömiä reiän läpi, mutta jos kuka tarttuu välillä kiinni, on hän hylkiö…
»Noin 200 askelta kauempana on eräs toisenlainen koetuskivi mahtavien graniittipaasien sokkelossa, jossa kulki kuin matalien huoneiden ja muurien välisellä kylänraitilla. Tämän koetuskiven muodosti kolme lohkaretta, jotka nojasivat toisiinsa niin, että niiden väliin jäi kaksi aukkoa. Oikeauskoiseen suuntaan oli vasemmasta aukosta kontattava sisään ja oikeasta ulos…
»Khamin vuorimaasta kaukaisimmasta idästä, Naktsangista ja Amdosta, tuntemattomasta Bombasta, jonka olemassaolo oli minulle ainoastaan kuuleman mukaan himmeästi tunnettu, mustista teltoista, joita on siroteltu Tibetin autioihin laaksoihin kuin täpliä leopardin taljaan, etäisen lännen vuorilla sijaitsevasta Ladakhista ja eteläisistä Himalajan maista tulee tänne joka vuosi tuhansia toivioretkeläisiä kävelläkseen jalkaisin, hitaasti, syvissä mietteissä neljä penikulmaa tämän 'maan navan', autiuden vuoren ympäri.»
Kailas onkin sen vuoksi maailman kuuluin vuori, sillä kaikki hindut ja buddhalaiset sen tuntevat.
»Vapaaehtoinen oppaamme kertoi juuri olevansa yhdeksännellä kierroksellansa. Jokaiseen kierrokseen tarvitsi hän kaksi päivää, ja hän kiertäisi vuoren kolmeentoista kertaan. Sitä matkaa nimitti hän 'kang-koraksi', gangrin piiriksi. Olipa hän useita vuosia sitten suorittanut senkin ansiokkaan tehtävän, jonka nimi on 'gjangtshap-tsallgen'; siihen tehtävään kuuluu koko tien pituuden mittaaminen oman ruumiinsa pituudella. Yksi ainoa semmoinen kierros vastaa kolmeatoista tavallista, jalan astuttua kierrosta. Minun toivioretkeni ei kelpaisi ollenkaan, koska minä olen ratsain kulkenut, arveli vanhus. Jos halusin siitä jotain hyötyä, olisi minun se jalkaisin astuttava.»
Myöhemmin Hedin itse näki kaksi nuorta laamaa, jotka olivat lähteneet vuorta kiertämään siten, että mittasivat tien omalla ruumiillaan, kulkien aina pituutensa verran eteenpäin ja sitten laskeutuen suulleen pitkäkseen, uuden jalkain paikan katsoakseen. Toinen näistä nuorista miehistä aikoi vuoren ympäri ryömittyään lähteä erääseen luostariin ja muurauttaa itsensä loppuiäkseen erakoksi.
Erään kehämuurin sisällä oli kivi, jossa oli kolo. Pyhiinvaeltajat toisella kivellä jauhoivat tätä koloa ja jauhavat varmaan lopulta koko kiven puhki.
Jokaiselle sileälle kallionpinnalle, mitä eräällä selänteellä oli, oli pinottu pyramidiksi pieniä kiviä, ja toiset pyramidit olivat jo niin täpötäydet, ettei ainoatakaan kiveä enää mahtunut. Näiden kivikekojen johdolla pyhiinvaeltajat sumulla ja pyryssäkin pysyivät tiellä.