Uudelle retkelle salapuvussa.
Gartokin garpunit saivat vihiä Hedinin uusista matkavalmistuksista ja tahtoivat tietää, mitä ne tarkoittivat. Heillekin hän vastasi lähtevänsä Khotaniin.
Hedinillä oli kauttaaltaan uudet miehet, kun hän joulukuun ensi päivinä v. 1907 lähti korkeaan Karakorumsolaan pyrkimään, kautta lumen, myrskyn ja pakkasten, jotka tuolla korkeudessa — solan kynnys on 5,580 metriä yli merenpinnan — nopeaan riuduttivat ihmisten ja juhtain voimat. Hänellä oli uljas karavaani, nelisenkymmentä reipasta hevosta ja muulia ja alun toistakymmentä miestä, luotettavaa, kunnon väkeä, kuten edellisetkin ladakhilaiset, mutta selvää on, ettei voimallisinkaan karavaani suoriudu moisista vaikeuksista niin ohuessa ilmassa sydäntalvella, lumen enimmäkseen peittäessä maan.
Tämä matka korkean, kylmän ja karun Tshang-tangin halki muodostuikin sen vuoksi vielä surullisemmaksi kuin edellisen vuoden, hevosia ja muuleja sortui pitkin matkaa, eikä montakaan minuuttia kulunut, ennenkuin ne olivat kivikoviksi jäätyneet. Lopulta asema oli niin epätoivoinen, että Hedin jo luuli sekä karavaanin että itsensäkin tuhon tulleen.
Helmikuun toisella viikolla alkoi näkyä merkkejä ihmisten läheisyydestä ja Hedinin täytyi nyt pukeutua ladakhilaiseksi, mustata naamansa, antaa partansa kasvaa ja tyytyä karavaanissaan toisarvoiseen sijaan. Karavaani oli muka Gulam Rasulin lähettämä ja oli sen määrä tiedustella, paljonko lampaanvilloja Tshang-tangin paimenet voisivat myydä seuraavana kesänä. Tuskin kukaan tibetiläinen kuitenkaan uskoi tätä valetta — ei ainoakaan ladakhilainen ollut vielä ollut niin mieletön, että olisi Tshang-tangin halki talvisydännä matkustanut — vaan heti alussa arvattiin, että Hedin sahib oli mukana — ellei ehkä jo ennakolta tiedettykin. Sana kulki karavaanin edellä paljon nopeammin kuin se matkasi ja korkeampia ja matalampia viranomaisia alkoi hyöriä joka puolella. Suotta Hedin näytteli lammaspaimenen halpaa osaa — 30 juhtaa menetettyään hänen täytyi lammasten selässä kuljettaa tavaroitaan — kun hän alkoi olla kyllin lähellä, paljastettiin hänet.
Sitä ennen oli hänellä kuitenkin ilo paljon selvitellä maantieteellisiä oloja, löytää suolajärviin laskeva melkoinen joki, Buptsang-tsangpo, ja ennen kaikkea huhtikuun puolivälissä kulkea Transhimalajan poikki uudesta kohdasta, 5,527 metrin korkuisen Samje-lan solan kautta, joka mitä tuntuvimmin valaisi vuoriston sisäistä rakennetta. Huhtikuun 24:ntenä Pemba Tsering, Sakadsongin käskynhaltijan apulainen, johon Hedin oli edellisellä matkallaan tutustunut, tuli ja paljasti hänet ja Hedin saattoi nyt pitkistä ajoista pestä itsensä, pukeutua omiin vaatteihinsa, muuttaa palvelijainsa telttaan laitetusta salasopesta omaan telttaansa ja — ruveta tibetiläisten viranomaisten kanssa juonimaan, saadakseen matkan jatkon muodostumaan niin suunnitelmiensa mukaiseksi kuin suinkin.
Pemba Tsering aikoi ensin viedä kutsumattoman vieraansa Sakadsongiin, mutta tämä vastusti sitä jyrkästi sillä verukkeella, että hänen entinen karavaanin johtajansa oli sinne haudattu, ja Pemba Tsering heti otti tämän syyn huomioon ja ehdotti Tsangpon rannalla, idemmässä, olevaa Semokua, johon Hedin suostui.
Semokussa maaherra kutsui Hedinin luokseen kivitaloon, jossa hän majaili, mutta Hedin vaati maaherraa tulemaan hänen luokseen telttaan, ja — tämä tuli. Hienolla ivalla Dortshe Tsuän ensiksi kysyi:
»Toivon, että matkanne on ollut onnellinen ja ett'ette ole liian paljon kylmästä kärsineet», vaikka hänelle epäilemättä oli tunnettua, että Hedin oli menettänyt melkein koko karavaaninsa. Sitten alkoi pitkällinen väittely paluumatkan suunnista. Maaherra oli jyrkkä, mutta Hedin osasi kuin osasikin pelata korttinsa sillä tavalla, että saattoi tutkia senkin osan Transhimalajasta, joka vielä oli näkemättä.
Hän sai kun saikin lopulta luvan kulkea haluamaansa tietä, kunhan pääosa karavaanista kulki Samje-lan solan kautta. Oppaaksi hän sai miehen, jota sanottiin rosvoksi, rosvopäällikön veljeksi, mutta matkalla tämä pyysikin häneltä hädän tullen apua muita rosvoja vastaan, jotka ehkä eivät hänen joukkoonsa kuuluisi. Toukokuun 11:ntenä Hedin täten saattoi kulkea seitsemännen kerran Transhimalajan pääharjanteen poikki Sangmo-bertik-lan solan kautta. Solan korkeus oli 5,820 metriä.