Hedin tuli sitten Teri-nam-tso järvelle, jota ei kukaan ennen ollut luotettavasti kartoittanut, ja aikoi taas ryöstäytyä pyhälle Dangra-jum-tsolle, mutta vartijat antoivat hänen aikomuksestaan salaa tiedon alueen maaherralle ja tämä tuli aseellisen joukon keralla mitä kohteliaimmin, vaikka mitä varmimmin tekemään hänen yrityksensä tyhjäksi. Teri-nam-tsolta Hedin lähti Mendong-Gumpan luostarille. Tämän luostarin erikoisuus oli, että sekä munkit että nunnat asuivat teltoissa.
Kulkien edelleen länteen päin hän ei tavannut karavaaniaan sovitulla yhtymäkohdalla eikä saanut siitä minkäänlaisia tietojakaan, ennenkuin Nganglaring-tso nimisellä järvellä, jonka hän ensimmäiseksi näki, vaikka eräs pundiitti olikin siitä kuullut. Hedinin rahat olivat aivan loppuneet, kun karavaani vihdoin yhdytti hänet. Nyt hän kääntyi lounatta kohti ja kulki 5,885 metrin korkuisen Dinglan solan poikki tasamin varrella olevaan Toktsheniin, jossa häntä odotti entistä sitkeämpi kinastelu viranomaisten kanssa.
Toktshenin govat eivät sallineet hänen lähteä Intiaan eikä Gartokin kautta Ladakhiinkaan, vaan aikoivat pakoittaa hänet kulkemaan vielä kerran »valkoisen täplän» poikki pohjoiseen ja sitten edelleen samoja teitä kuin hän oli Tibetiin tullutkin, mutta nyt Hedin oli niin lopen kyllästynyt sekä Tibetiin että »valkoiseen täplään», että hän, lähetettyään pääosan karavaanistaan Ladakhiin, muutaman seuralaisen keralla lähti lyhyintä tietä Simlaan, Intian englantilaisten viranomaisten kesäkaupunkiin Himalajan eteläliepeille. Kun viranomaiset eivät toimittaneet juhtia, lähti hän jalan, antaen retkikunnan jäljellejääneiden hevosten ja muulien kantaa kuormastoa.
Simlassa varakuningas, lordi Minto, ja Intian armeijan ylipäällikkö, lordi Kitchener, ottivat hänet mitä vieraanvaraisimmin vastaan, vaikkapa hän olikin uhmannut Englannin hallituksen kiellon Tibetiin matkustaessaan.
Transhimalaja.
Useat matkustajat olivat tosin ennen Hediniä nähneet ylisen Brahmaputran laakson takana valtavia lumivuoria ja jotkut olivat arvelleet sitäkin, että ne ehkä muodostivat yhden pitkän vuorijonon, mutta mitään varmaa ei tästä ennen Hedinin matkoja tiedetty. Vasta hänen tutkimuksensa paljastivat koko suurenmoisuudessaan tämän vuoriston, jonka korkeus ja laajuus täydelleen puolustavat Hedinin. antamaa Transhimalajan nimeä.
Se ei kuitenkaan ole yksi yhtenäinen selänne, kuten entiset matkustajat olivat arvelleet, vaan on päinvastoin jotenkin monipuolisesti jäsennetty. Itäpää, joka entisestään paraiten tunnettiin, on nimeltään Nien-tshen-tang-la. Kantshung-gangri on tämän läntinen jatko. Shuru-tson länsipuolella on Targo-gangri-Laptshung jono, sen länsipuolella Hiunpo-gangri ja Dingla-vuoristot.
Hedinin mielestä Transhimalaja on maailman korkein ja valtavin, jos merenpinnasta luetaan. Se on kapeampi kuin Himalaja ja sen huiput ovat matalammat kuin Himalajan, mutta Trarishimalajan solien korkeus on suurempi kuin Himalajan. Viiden Himalajan solan keskikorkeus on 5,101 metriä, viiden Hedinin mittaaman Transhimalajan solan 5,600 metriä. Himalajan korkein huippu, Mount Everest, on 8,840 metriä, Nien-tshen-tang-la, Transhimalajan, mikäli tiedetään, korkein huippu on 1,540 metriä sitä matalampi. Himalajan harjanteet ovat terävät ja suipot, laaksot syvään uurtuneet, Transhimalajan harjanteet ovat taaemmat, laaksot matalammat ja kapeammat. Tämä johtuu siitä, että Himalajalla sateentulo on niin paljon suurempi kuin Transhimalajalla, joka on edellisen sateensuojassa. Juoksevan veden uurtoteho on senvuoksi Himalajalla monta vertaa suurempi kuin pohjoisella rinnakkaisvuoristolla. Vedenjakajana sitä vastoin on Transhimalaja tärkeämpi kuin Himalaja.
Lhasan valloitus ja Tibetin entisyys.
Hedinin viimeisellä matkallaan vinkkuroidessa edestakaisin Transhimalajan yli oli Lhasa, johon niin moni matkustaja oli turhaan pyrkinyt, jo vihdoinkin menettänyt salaperäisyytensä. Englanti lais-intialainen sotajoukko oli ase kädessä tunkeutunut sinne ja tutkijat tietysti käyttivät tilaisuutta niittääkseen samalla tieteellekin niin runsaan saaliin kuin suinkin.