Jokhangin pääsisäänkäytävän luona on pyhän pajun varjossa Doringin paasi, kuulu muistomerkki, johon on hakattu tieto Tibetin kuninkaan ja Kiinan keisarin v. 822 (eli 738) j.Kr. tekemästä liitosta. Saman paaden edustalla erään kuninkaan veli, joka oli laamalaisuudesta luopunut, murhattiin.

Potala.

Kuulu Potala, jolla dalailaaman palatsit ovat, muodostaa majesteetillisen rakennusvuoren. Päältä nähden se kaltevine seinineen muistuttaa linnoitusta. Eteläpuolella on vuoren alla laaja suljettu piha, jolla vilisee laamoja ja kerjäläisiä. Sieltä johtavat jotenkin mukavat portaat ja rinteet vuoren kukkulalle, joka on kokonaan palatsin peittämä. Rakennukset ovat eri ajoilta. Keskimmäinen kohoaa muita paljon korkeammalle, päättyen kullattuihin katoksiin. Siellä on korkealla pengermällä dalailaaman kävelypiha, josta hän katselee alle kokoontuneita pyhiinvaeltajia. Tämä rakennus on tulipunainen, jonka vuoksi sitä sanotaan punaiseksi palatsiksi. Siinä ovat tärkeimmät salit ja kappelit ja entisten dalailaamain pyhätöt. Niissä on paljon maalauksia, jalokivikoristeita, veistokuvia ja muita koristeita, mutta yleensä ei Potalan sisusta ole likimainkaan niin suurenmoinen kuin ulkopuoli. Muista Potalan vuorella ja sen läheisyydessä olevista rakennuksista mainittakoon sen juurella, järven saarella, oleva temppeli, joka kiinalaisten mielestä on Lhasan kauneimpia. Temppeli, Lu-Kang, on pyöreä ja sen ulkoseinää pitkin kulkee ympäriinsä pylväsloggia eli portiko, joka on maalauksilla kaunistettu. Temppeliä saartavat puut ja pensaat. »Käärmeen huoneen» nimen tämä temppeli on saanut siitä, että perintätiedon mukaan paikalla piilee louhikäärme, jota on lepytettävä, ettei se hukuttaisi Lhasaa tulvalla.

Kaupungin pohjoisosissa on Ramotshe niminen suuri kuulu temppeli. Sekin on perintätiedon mukaan Srong-tsan-gampon rakentama ja siihen haudattiin hänen kiinalainen puolisonsa. Temppelissä on Buddhan kuva, jonka tämä puoliso toi mukanaan »Lumimaahan». Tämä temppeli on loitsutaidon tyyssija.

Kaupungin pohjois-osassa on Moru-niminen luostari, joka on huomattava ulkonaisesta järjestyksestään ja puhtaudestaan. Se on kuulu loihtimisopisto, jota paitsi sen puutarhassa on kirjapaino. Kaupungissa tai sen läheisyydessä on neljä muuta luostaria.

Lhasan ympäristössä on vielä kolme suurta luostaria, jotka Tsongkhapa, nykyisen laamalaiskirkon uskonpuhdistaja (1356—1418), perusti.

Suurin näistä, Debung, on 10 kilometriä kaupungista länteen lakeutta pohjoisessa paartavain vuorten juurella. Se on maailman suurimpia luostareita, munkkeja 8,000. Dalailaama käy siinä kerran vuodessa. Debungissa mongolilaiset laamaoppilaat asustavat tullessaan Lhasaan tutkinnoita suorittamaan. Lähellä sitä on Tibetin pääloitsijan omituinen rakennus. Viiden kilometrin päässä Lhasasta pohjoiseen on Sera niminen luostari Mongoliasta tulevain pyhiinvaeltajain tien varressa. Paitsi suurenmoisia, amfiteatterin muotoon rakennettuja luostarirakennuksia siihen kuuluu paljon erakkokoppeja, joita on hajallaan korkealla vuorella. Soran päätemppeli on kuulu siitä, että siinä säilytetään »vajraa» eli Ukon vasamaa, kaksipäistä pronssipunttia, jota pidetään lujuuden perikuvana. Rukoillessaan pappi tekee sillä kaikenlaisia temppuja. Uudenvuoden juhlissa se juhlasaatossa kannetaan Jokhangiin. Lähellä on vuori, jonka luullaan sisältävän paljon hopeaa, mutta sitä ei sallita kaivaa. Kultaakin on ja sitä kaivetaan, mutta aina suuren nokareen löytäessään munkit paikalla kätkevät sen maahan, jotta se siittäisi hienoa kultaa, jota vain on lupa kaivaa.

Lhasan itäpuolella on 40 kilometrin päässä Galdan, »keltaisen lahkon» vanhin luostari, johon Tsongkhapa on haudattu marmorihautaan, kultapyhättöön.

Kauempana etelässä, Tsangpon rannalla, on Tibetin vanhin luostari Samje, joka on perustettu v. 770. Sitä ympäröi 2 1/2 kilometrin mittainen korkea, kivestä rakennettu kehämuuri, jonka päällystä on täynnään tiilistä ladottuja uhrikekoja. Luostarin keskustemppeli on valtavan suuri, suuri osa jumalankuvista on puhdasta kultaa. Luostaria sanotaan muutenkin hyvin rikkaaksi. Temppelien sisäseinät ovat täynnään mitä kauneimpia valtavan suuria kirjaimia, joita kansa luulee itse Sakjan kirjoittamiksi. Tibetin hallituksen sanotaan tallettavan tässä luostarissa valtion varoja.

Juhlat.