Kun Alfonso de Albuquerque oli Malakan valloittanut (II, s. 146) — oikeastaan jo ennenkin ratkaisevaa taistelua — lähetti hän kotiaan palaavain kiinalaisten djunkkien mukana Duarte Fernandezin lähettilääkseen Siamin hoviin. Tämä mies oli ensimmäinen, jonka tiedetään käyneen Siamin vanhassa pääkaupungissa Ajuthiassa, joka kaupunki oli nykyistä Bangkokia jonkun verran ylempänä Menamin varrella (II, s. 150).
Venezialainen Nicolo de Conti (II, s. 139) oli ensimmäinen valkoinen, jonka tiedämme Burmassa käyneen. Puolen vuosisataa myöhemmin (v. 1496) kävi genovalainen Hieronymus de Santa Stephan© Pegussa ja vähän myöhemmin Ludovico di Varthema. Malakan valloitettuaan Albuquerque lähetti Peguunkin lähetystön ja myöhemmin sinne näyttää asettuneen portugalilaisia kauppiaita ja seikkailijoita, jotka palvelivat maan kuninkaita palkkasotilaina. Kauan ei sitten kulunut, ennenkuin sinne löysi italialaisia ja englantilaistakin kauppiaita.
Kaikkien näiden matkustajain kertomuksista näkyy, että Pegun valtakunta, jonka päämaa oli Irawadin delta, kuudennellatoista vuosisadalla oli niin mahtava, rikas, loistava ja vaikutusvaltainen, ettei niissä maissa ainoakaan toinen valtakunta ole myöhemmin sen vertaiseksi kohonnut. Mutta siihenkin aikaan käytiin ainaisia sotia Pegun ja Siamin, Tungun, Avan ja Arakanin välillä ja moneen näistä sodista portugalilaiset seikkailijat ottivat osaa. V. 1548 taisteli Pegun puolella sodassa Siamia vastaan 180 portugalilaista de Melon johdolla ja Siamin puolella toinen portugalilainen osasto erään Pereyran johdolla. Kuudennentoista vuosisadan loppuvuosina hyökkäsivät kuitenkin Arakanin ja Tungun kuninkaat Pegun kimppuun ja perinpohjin kukistivat sen.
V. 1600 kävi siellä Boves niminen jesuiitta, joka seuraavasti kuvaa näkemänsä hävityksen kauhuja:
»Surkeata on nähdä, kuinka jokirannoilla, joille on istutettu määrättömän paljon hedelmäpuita, kullatut temppelit ja jalot rakennukset nyt kaikkialla ovat raunioina. Tiet ja vainiot ovat täynnään nälkään kuolleitten tai tapettujen onnettomain pegulaisten pääkalloja ja luita, ja jokiin heitä on heitetty niin kosolti, etteivät laivat pääse ruumiitten paljouden vuoksi kulkemaan. Puhumattakaan niistit poloisista ja murhista, joihin tämä julmin kaikista tyranneista (Arakanin kuningas) on tehnyt itsensä syypääksi.»
Arakanin kuninkaan puolella oli Filip de Briton johdolla taistellut joukko portugalilaisia palkkasotilaita ja palkaksi de Brito sai Sirianin sataman, johon hän perusti muutaman vuoden pystyssä pysyvän itsenäisen pikkuvaltakunnan, pitäen kuninkaan poikaa panttivankinaan ja naittaen oman poikansa Martabanin kuninkaan tyttären kanssa. V. 1613 Avan kuningas kuitenkin tuli Siriania piirittämään ja sai de Briton petoksella käsiinsä, surmaten hänet kamalasti kiduttaen. Siitä alkain alkoi Ava saada koko Burman valtansa alle.
Burmaan portugalilaiset eivät perustaneet pysyviä kauppa-asemia, mutta Siamin alueelle syntyi jo v. 1516, Malakan niemimaan itärannalle, melkoinen asema, johon asettui satoja portugalilaisia. Varsinaiseen Siamiinkin asettui paljon portugalilaisia kauppiaita ja laivat pyrkivät sinne suojaan niihin aikoihin vuodesta, jolloin koillismonsuuni riehui Kiinan merellä ja sillä oli vaarallinen purjehtia. Siamin kuningas v. 1620 tarjosi portugalilaisille vakinaisen satamankin rannoiltaan, mutta näillä oli siihen aikaan niin täysi työ entistenkin asemainsa puolustamisessa, etteivät he voineet ottaa tarjousta vastaan. Sitä paitsi olivat hollantilaiset seitsemännentoista vuosisadan alkupuolella alkaneet tunkea portugalilaisia tieltään Siamistakin.
Laivain oli tapana purjehtia Malakan salmesta suoraan Etelä-Kiinaan, jonne oli rakennettu portugalilainen kauppakeskus, ja sen vuoksi Champan ja nykyisen Annamin rannat jäivät tuntemattomiksi. Fernão Mendes Pinto ja Don Antonio de Faria (III, s. 172) olivat ensimmäiset, jotka merirosvousristeilyillään näyttävät niihin tutustuneen, mutta useimpia Pinton mainitsemista nimistä on mahdoton tuntea. Hänkin kuuli kautta Taka-Intian yleisen tarun, että muka niemimaan kaikki joet alkavat samasta suuresta järvestä, kuten ne ovatkin piirretyt vielä Bläunkin karttaan v. 1663.
Portugalilaisia näyttää sittemmin asettuneen Kambodjaan omin päin samoin kuin Burmaankin, ilman hallituksensa suojelusta. Vuonna 1570 he löysivät Tonle Sap järven ja Angkorin rauniot. Louvet oli nimeltään ensimmäinen ranskalainen, joka (v. 1580) kävi Mekongin deltassa. Hollantilainen van Linschoten on ensimmäinen, joka v. 1596 julkaisemassaan teoksessa mainitsee suuren Mekongin nimeltään. Taka-Intian sisäosistakin hän kokosi tietoja. Seitsemännentoista vuosisadan vaiheessa portugalilaiset perustivat Kotshinkiinaan ja Kambodjaan säännöllisiä kauppa-asemia.
Suurempaa huomiota omistivat Taka-Intian maille hollantilaiset, englantilaiset ja ranskalaiset Portugalin vallan Intian vesillä murrettuaan. Seitsemännentoista vuosisadan alussa alkoivat englantilaiset tehdä kaupparetkiä sekä Siamiin että Burmaan. Itä-Intian komppania perusti kauppa-aseman Burman ylämaahankin aina lähelle Kiinan rajaa. Hollantilaisella komppanialla oli niinikään Burmassa kauppa-asemia. Seuraavina aikoina eurooppalaisten ja burmalaisten suhteet olivat monenlaisten Vaihteluiden alaisina, mutta saavutettu maantuntemus ainakaan ei mennyt hukkaan, vaikka kauppiaitten täytyikin monta kertaa peräytyä. V. 1795 luutnantti Woods ensimmäisenä kartoitti Irawadin kunnollisesti Rangoonista Avaan saakka.