Avan kuninkaat, jotka siihen aikaan vallitsivat koko Burmaa, olivat ylenmäärin ylimielisiä, kohtelivat loukkaavasti Itä-Intian komppanian lähettiläitä ja häiritsivät sen raja-alueita, niin että komppanian lopulta (v. 1825) täytyi ryhtyä sotaan tätä valtakuntaa vastaan. Seuraavana vuonna Avan kuningas suostui rauhaan ja luovutti Itä-Intian komppanialle Arakanin ja Tenasserimin, s.o. suurimman osan rantamaistaan, joista sitten brittiläinen Burma kehittyi.
Siamissa hollantilaiset olivat koko seitsemännentoista vuosisadan niin suosittuja, että heitä monta kertaa pyytämällä pyydettiin perustamaan sinne kauppa-asemia, ja Hollannin asiamies oli ensimmäinen ulkomaalainen, joka (v. 1685) pääsi Siamin kuninkaan puheille. Kahdeksannellatoista vuosisadalla välit kuitenkin häiriintyivät ja hollantilaisten kauppa Siamissa lakkasi kokonaan.
Konstantinos Phaulkon.
Omituinen ilmiö Siamin ja länsimaitten suhteiden välittäjänä oli Konstantinos Phaulkon, Joonian Kefalleniassa syntynyt kreikkalainen, joka v. 1640, vielä alaikäisenä lapsena, oli karannut Englantiin ja sieltä, mieheksi vartuttuaan, purjehtinut Itä-Intiaan. Siellä hän menestyi niin, että lopulta omisti oman laivan, kunnes kärsi Menamin suulla haaksirikon. Täten Siamiin jouduttuaan hän vietti siellä muutamia vuosia, oppien perusteellisesti maan kieltä. Lähdettyään Siamista uudelle meriretkelle hän Malabarin rannikolla taas kärsi haaksirikon. Hänen laivansa koko miehistö hukkui, hän yksin pelastui. Alastomana ja surkean puutteen alaisena — 1,000 kruunua hänellä oli rahaa, mutta kun paikka oli asumaton, ei niistä ollut apua — hän kuljeskeli rannalla ja sattui silloin tapaamaan toisenkin haaksirikkoisen, joka niinikään oli yksin pelastunut laivastaan ja oli vielä suuremmassa hädässä kuin hän. Kielestä Phaulkon paikalla tunsi hänet siamilaiseksi ja sai häneltä kuulla, että hän oli korkea virkamies, jonka Siamin kuningas oli lähettänyt Persiaan lähetyskunnan keralla. Phaulkon osti haaksirikostaan pelastamillaan rahoilla pienen laivan ja vei sillä uuden ystävänsä Siamiin ja uusi ystävä puolestaan hankki hänelle maassaan erinomaisen vaikutusvaltaisen aseman.
Phaulkon paikalla saavutti suuren maineen selvittelemällä eräitten muhamettilaisten laskut niin taitavasti, että hän saattoi osoittaa, ettei kuningas ollutkaan heille velkaa, vaan hänellä päin vastoin oli heiltä melkoinen summa saatavaa. Itämaisessa hovissa moinen äly paikalla saa tunnustuksen ja niinpä Konstantinoskin alkoi ylenemistään yletä, kunnes hänestä v. 1665 tuli Siamin pääministeri. Lopburissa Menamin laaksossa on vielä raunioita hänen teettämistään rakennuksista.
Phaulkon oli Englannissa hylännyt katolinuskon ja kääntynyt anglikaaniseen uskoon, mutta jesuiitat saivat tästä vihiä ja alkoivat häntä muokata, kunnes hän taas kääntyi katolinuskoon. Hän näyttää nyt toivoneen voivansa kääntää Siamin kuninkaan katolinuskoon ja suuressa määrin hänen toimestaan Ranskan kuningas Ludvig XIV vuosina 1685 ja 1687 lähetti Siamin hoviin de Chaumontin johtamat melkoiset lähetyskunnat, joihin enimmäkseen kuului jesuiittoja. Ranskan kuninkaan lähetyskunnat otettiin hyvin vastaan, mutta Siamin kuninkaalla ei ollut vähääkään halua luopua uskostaan, vaikka hän olikin sangen vapaamielinen ja edistynyt mies. Jesuiitat kuitenkin jäivät maahan ja olivat muun muassa avullisina muhamettilaisten tekemän kapinan kukistamisessa. Maan ylimykset ja rahvas alkoivat kuitenkin vihata heitä ja lopulta heidät viimeiseen mieheen murhattiin ja Phaulkon itse häpeällisesti mestattiin.
Kahdeksannellatoista vuosisadalla ei Siamissa sitten käynyt muita eurooppalaisia kuin moniaita kauppiaita ja lähetyssaarnaajia.
Indokiinaankin, johon kuuluvat Kotshinkiina, Kambodja, Annam, Tonkin ja Mekongin laakson Laos-maa, johon portugalilaiset kuudennellatoista vuosisadalla muodostivat joitakuita siirtokuntia, perustivat sekä englantilainen että hollantilainen Itä-Intian komppaniakin kauppa-asemiaan. Hollantilaisilla oli asema Kambodjan pääkaupungissa Pnom-Penhissäkin ja he olivat ensimmäiset nousemaan Mekongia ylämaahan. Sitten heidän asiamiehiään kuitenkin alettiin portugalilaisten yllytyksen johdosta vainota, jonka vuoksi he poistuivat maasta. Portugalilaisilla oli nyt jonkun aikaa melkoinen vaikutusvalta Kambodjan hovissa ja Mekongin suistamossa, mutta seitsemännentoista vuosisadan lopulla kotimaiset virkamiehet, luulon mukaan Kiinan yllytyksestä, murhauttivat kaikki valkoiset, eivätkä portugalilaiset enää saaneet takaisin, mitä silloin menettivät.
Seuraavina aikoina Indokiinassa ei käynyt sanottavasti muita kuin lähetyssaarnaajia, etenkin ranskalaisia. Kahdeksannentoista vuosisadan lopulla ranskalainen piispa de Behaine sai suuren vaikutusvallan Kotshinkiinan kuninkaaseen Gia Longiin, joka oli suosiollinen kristityille ja ranskalaisten seikkailijain avulla valloitti Annamin ja Tonkkiinkin. Gia Longin v. 1820 kuoltua ranskalaiset kuitenkin jälleen karkoitettiin maasta ja kristinuskoon kääntyneet alkuasukkaat murhattiin. Tosin ranskalaiset lähetyssaarnaajat myöhemmin palasivat takaisin ja alkoivat uudelleen käännytystyönsä, mutta v. 1851 puhkesi uusi kristittyjen vaino, jonka johdosta ranskalaiset yhdessä espanjalaisten kanssa valtasivat Kotshinkiinan, jota Ranska ei sen koommin laskenut käsistään.
Kambodja oli joutunut Siamin ja Annamin sorron alaiseksi, jonka vuoksi sen kuningas v. 1857 pyysi Ranskan apua, ja Ranska ottikin sen suojeluksensa alaiseksi. Osan alueestaan Kambodjan kuitenkin täytyi luovuttaa Siamille. Nykyjään Kambodja on kokonaan Ranskan alusmaa.