Tonkinissa oli hollantilaisilla kauppa-asema seitsemännentoista vuosisadan jälkipuoliskolla, mutta v. 1700 he taas hylkäsivät sen. V. 1802 Annam valloitti Tonkinin ja Annamin kanssa se sittemmin joutui Ranskalle.
Khmerien entinen kulttuuri.
Kambodjan sisässä säilyneet suurenmoiset rauniokaupungit ja temppelit ovat jäännöksiä entiseltä mahtavuuden ajalta, jolloin tässä maassa vallitsi loistava sivistys. Ei vieläkään ole voitu varmaan määrätä tämän sivistyksen aikaa, mutta kaikesta päättäen se käsitti ajanlaskumme ensimmäisen vuosituhannen.
Jo v. 1570 ensimmäiset eurooppalaiset näyttävät käyneen Angkorissa, khmerien hylätyssä entisessä pääkaupungissa, ja tutustuneen sen ihmeihin ja nähneen sen kiveen hakatut kirjoitukset, joita ei silloin enää kukaan paikkakuntalainen kyennyt lukemaan. Seuraavain aikain kirjallisuudessa tapaa Angkorista niinikään montakin mainintaa, mutta vasta 1860-luvulla ranskalainen matkustaja A.H. Mouhot sen perusteellisesti tutki ja kuvasi. Vähän myöhemmin de Lagréen-Garnierin retkikunta täydensi hänen tutkimuksiaan.
Khmerien entisten rakennusten raunioita on kautta koko nykyisen ja muinaisen, suuren osan Siamiakin käsittävän, Kambodjan ynnä Mekongin ylämaassa Laos valtioissa, mutta valtavimmat ovat ne rakennukset, joita on entisen pääkaupungin tiloilla Tonle Sap järven pohjoispuolella.
Pnom Penhin kohdalla laskee Mekongiin syrjäjoki, jota, myöten laivalla pääsee nousemaan Tonle Sapiin. Järven pohjoisrannalla on muutaman kilometrin päässä rannasta lakeuden keskellä kukkula, jonka laella kasvavassa lehdossa ovat Krôm-vuoren temppelin rauniot niin sankan kasvullisuuden kätköissä, että niitä tuskin näkee. Hämmästyneenä matkustaja tiheikön sisästä löytää siroja torneja, tavattoman kuvanveistosten runsauden, korkokuvia ja jättiläismäisiä kivikuvia, joista osa on ehjänä säilynyt, osa taas surkeasti typistelty. »Tuntuu ihmeelliseltä», kirjoittaa Hugh Clifford, »kun viikkokausia metsäerämaan läpi matkustettuaan ja vain siellä täällä ryhmän ruokomajoja nähtyään äkkiä, ilman vähintäkään valmistusta, tapaa tämän kauniin taiderakennuksen, jonka sulavat viivat, solakat kuvut ja kaaret, hienodetaljiset veistokuvat kaikki todistavat suurten rakentajain korkeata kulttuuria ja sivistystä.»
Vähän kauempana on Krôm-vuoren ja Angkorin välillä Siamreapin asuttu kylä, joka viheliäisyydellään todistaa nykyisyyden vähäpätöisyyttä suuren entisyyden rinnalla. Kun matkustaja siitä jälleen tunkeutuu metsään, yllättää hänet taas ilman vähintäkään aavistusta Angkor Vatin suurenmoinen temppeli. »Aarniometsän ja ihmisen huolitteleman rakennuksen vastakohdan vaikutus on valtava ja dramaattinen.» Garnierin mielestä Angkor Vatin loppumattomat portaat ja käytävät, sisäpihat ja samanlaisilta näyttävät pylväistöt symmetriastaan huolimatta tai ehkä juuri symmetriansa vuoksi muodostivat aivan selittämättömän labyrintin. Rakennuksen eri osat ovat niin suunnattoman laajat, että kokonaisuudesta oli melkein mahdoton saada käsitystä. Rakennusryhmän ympärysmitta sitä piirittäväin ojain sisäpuolelta mitaten on viisi ja puoli kilometriä, eikä semmoisen talon jäsentelystä ollut helppo päästä aivan äkkiä selville.
Tämä suunnaton rakennus on rakennettu neljänkymmenen kilometrin päästä tuodusta hietakivestä. Jotkut paasista ovat hyvin suuret, painaen yli kahdeksan tonnia, ja ilman minkäänlaista muurilaastia ne on liitetty yhteen erinomaisen tiiviisti ja saumat ovat suorat kuin viivoittimella vedetyt. Arvoitukselliselta näyttää, kuinka niin suuret paadet voitiin kalliosta irroittaa, kuljettaa paikalle ja sijoittaa seinään; epäilemättä siihen tarvittiin sangen paljon väkeä ja työtä.
Vielä ihmeteltävämpi kuin näiden raunioitten suunnaton laajuus on niiden koristelun rikkaus. Melkein joka, kivi on muovailtu. Valtavia Buddhan, jättiläisten ja kuninkaitten kuvapatsaita on joka puolella ja näiden jatkoksi leijonia, louhikäärmeitä ja taruhirviöitä. Reliefiveistoksissa näemme sotilaita, jotka pitkissä jonoissa ratsastavat linnuilla, hevosilla, tiikereillä, elefanteilla ja satueläimillä, näemme apinain kuninkaan ja enkelien kuninkaan välisiä taisteluita, veneitä, joita pitkäpartaiset miehet soutavat, kukkotaisteluita, pienokaistensa kanssa leikkiviä vaimoja, jousilla, keihäillä, miekoilla ja pertuskoilla asestettuja sotamiehiä ja lukemattomia, muita kuvaesityksiä. Epäilemättä näiden taideteosten luojat olivat kehittyneempää ja älykkäämpää kansaa kuin Indokiinan niemimaalla nykyaikoina tapaa.
Neljän kilometrin päässä Angkor Vatista pohjoiseen on Bakheng-vuoren pagodi kukkulan laella samoin kuin Krôm-viwrenkin temppeli. Vuoren juurella on kaksi mahtavaa, jalustoineen; yhdestä, kivestä hakattua leijonaa. Kukkulalle portaat. Laelta on erinomaisen laaja ja kaunis näköala yli edellä mainittujen rakennusryhmien, Tonle Sap järven ja ja.vastakkaisella puolella yli niiden vuorien, joista kaikkiin näihin rakennuksiin kivet tuotiin. »Koko tämä seutu on nykyjään yhtä autio ja hylätty kuin se ennen on ollut täynnään eloa ja vilkkautta. Vain petojen kiljuna ja muutamain harvain lintujen rääkynä häiritsee yksinäisyyttä.»