Bakheng vuoren temppeli ilmeisestikin on Angkorin rauniorakennuksista vanhin, Angkor Vatin suuri temppelikartano taas nuorin, kuten kuvan veistostenkin kömpelömpi ja kehittyneempi luonne osoittaa.

Edellä mainitut rakennukset ovat kaikki olleet uskonnollisia tarkoituksia varten rakennetut, mutta kilometrin päässä tapaamme Bakhengin takana raunioita, joilla on ollut aivan toinen tarkoitus. Siellä on Angkor Thôm, s.o. »suuri Angkor», joka oli khmerien mahtavan valtakunnan pääkaupunki. Temppeleistä ei tosin ole sielläkään puutetta, mutta suurin osa taloista on kuitenkin ihmisasunnoiksi rakennettu. Ulkomuuri, joka on raudanpitoisesta kivestä tehty, on neliön muotoinen, joka sivu 3,2 kilometriä pitkä. Muurissa on viisi monumentaalista porttia, joiden kautta sisään kuljetaan. Sisällä on metsän verhossa palatsien ja temppelien raunioita. Kuninkaallinen palatsi oli erikoisen muurineliönsä keskellä, joka myös käsitti suuren pyramidin muotoisen uskonnollisen rakennuksen. Tämän kartanon itäpuolella on laaja terassi, joka on suurenmoisilla korkokuvilla koristettu. Ehkä merkillisin kaikista khmerien muinaisrakennuksista on Baijonin temppeli, joka niinikään on Angkor Thômissa, oman pylväsneliönsä piirittämänä. Sisimpänä on ristinmuotoinen rakennus, jonka keskeltä, pyöreältä pohjalta, kohoaa valtava torni. Pylväskäytäväin päällä on säännöllisin välimatkoin viisikymmentä tornia, jotka ovat Brahman nelinkertaisilla kasvoilla koristetut.

Sillä tuhannen hehtaarin alalla, jonka Ankor Thômin ympärysmuuri sisäänsä sulkee, rehoittaa nykyjään troopillinen metsä ja tiheikkö koko uhkeudessaan — se on mitä takkuisin sekasorto tummanharmaita runkoja ja laajoja oksikoita, korkeuteen ponnistavia versoja, tiheätä alusmetsää, luikertelevia köynnöskasveja ja riippuvia loiskasviuutimia, mitä vain näitten uhkuvain troopillisten maitten lämmin kostea maa voi kasvattaa. »Tämän uhkean lehväpeitteen lymyissä, Jumalan vihannan verhon kunnioittavasti kätkemänä, lepää kuolleitten kaupunki. Täällä ovat pagodit nykyjään metsän petojen pesinä, joissa menneiden sukupolvien eläjät rukoilivat ja valittivat, talot, joissa he syntyivät, suunnittelivat ja rakastivat, työskentelivät ja riitelivät, kärsivät ja kuolivat, suuret aarrekammiot, joissa säilytettiin kokonaisen valtakunnan rikkauksia, uljaat palatsit, joissa kuninkaat ja kuninkaitten isät asuivat.»

Se kansa ja valtakunta, joka on nämä suurenmoiset muinaisjäännökset luonut, on kauan pysynyt arvoituksellisena, eikä asiaa vieläkään ole täydelleen selvitetty.

Vanhin kirjoitettu tieto Angkorista on erään kiinalaisen diplomaatin kertomus matkastaan, jonka hän v. 1295 Kiinan keisarin käskystä teki Kambodjaan, jota kiinalaiset siihen aikaan sanoivat Tshin-laksi. Matka kävi merta pitkin, jota pidettiin turvallisempana kuin maamatkaa. Matkakertomuksessaan kiinalainen diplomaatti tekee selkoa Kambodjan neliönmuotoisesta pääkaupungista, joka kaikesta päättäen oli juuri Angkor, mainiten muunmuassa »jättiläisten tien» kuvanveistoksineen, joka on Angkorin huomattavimpia nähtävyyksiä. Kolmannentoista vuosisadan lopulla Angkor Thômissa siis vielä asuttiin ja hallittiin.

Jonkun verran valaistusta tarjoavat myös Angkorin rakennuksissa säilyneet piirtokirjoitukset. Niitä on kahdenlaisia, osa kirjoitettu samanlaisilla kirjaimilla, mitä Kambodjassa nykyisinkin käytetään, osa toisilla vanhemmilla. Edellisiä buddhalaiset munkit jotenkin helposti lukevat, jälkimmäiset ovat maan oppineimmillekin miehille ymmärtämättömät. Niitä ovat ranskalaiset oppineet viime aikoina tutkineet ja selvitelleet. Kambodjalaisilla kirjaimilla kirjoitetut lauseet enimmäkseen koskettelevat vain uskonnollisia asioita, eivätkä sanottavasti valaise rakennusten entisyyttä.

Khmerit näyttävät olleen sekarotua, syntynyttä alkuasukkaitten ja Sisä-Aasian ylängöltä tulleen valloittajakansan sekaannuksesta. Muutama vuosisata ennen kristityn ajanlaskun alkua alkoivat Etu-Intian itärannalta tulleet siirtolaiset saada Kambodjassa vaikutusvaltaa, tuoden sinne brahman uskon ja sanskritin kielen. Varsinkin kuudennella vuosisadalla j.Kr. hindulaisuus alkoi saada vaikutusvaltaa. Angkor Thômin rakensi kuningas Jasovarman v:n 900 vaiheilla j.Kr. Samaan aikaan buddhalaisuus alkoi tunkea tieltään brahmalaisuutta. Angkor Vat luultavasti rakennettiin kahdennellatoista vuosisadalla, jolloin viimeinen khmerien suurista kuninkaista valloitti Champan. Seuraavan vuosisadan lopulla khmerit karkoitettiin Menamin laaksosta ja Siam ja neljännellätoista vuosisadalla toiset viholliset moneen kertaan valloittivat ja ryöstivät Angkor Thômin. Viidennellätoista vuosisadalla khmerien kuninkaat hylkäävät vanhan pääkaupunkinsa ja valtakunta rappeutumistaan rappeutui.

Kambodjalaiset itse kutsuvat maataan Sroc Khmeriksi. Eurooppalaisten käyttämä nimi on muodostettu hindulaisesta sanasta Kambuja, joka taas oli johdettu Kambusta, khmerien rodun taruperäisestä perustajasta.

De Lagréen ja Garnierin tutkimusretki Mekongilla.

Jo v. 1641 hollantilaiset lähettivät kaupparetkikunnan nousemaan Mekongia aina Vien-Tiane nimiseen Laos-valtioon saakka, jossa retkikunta otettiin jotenkin hyvin vastaan, vaikk'ei sitä tahdottu mielisuosiolla pois laskea; mutta sen jälkeen tapaamme siellä matkustajia vasta yhdeksännellätoista vuosisadalla.