V. 1837 Burmassa tapahtui vallankumous, jonka johdosta Englannin lähettiläs poistui, eikä diplomaattisia suhteita solmittu uudelleen ennenkuin v. 1855, jolloin uuden lähetystön mukana oli eversti H. Yule, sittemmin kuulu Marco Polon tutkija. Edellämainittujen ja muiden mainitsematta jääneiden matkailijain tulosten ja maan asukkailta saatujen tietojen johdolla hän v. 1856 laati Burmasta kartan, joka oli kaikkiin edellisiin nähden suurenmoinen edistys. Samalla ryhdyttiin kuitenkin uusilla retkillä tietoja kartuttamaan ja varsinkin uudelleen etsimään kauppareittiä Burmasta Kiinaan.
Intian ja Kiinan väliset maat ovat maailman vaikeimpia epätasaisuutensa ja muitten luonnonesteittensä vuoksi. Niissä kulkee nimittäin suuri määrä yhdensuuntaisia vuorijonoja pohjoisesta etelään ja näiden vuorijonojen välisissä rotkolaaksoissa virtaavat rinnan ja toisiaan lähellä Taka-Intian suuret joet, Mekong, Menam, Saluen ja Irawadi ynnä kauimpana idässä Jangtsekiangin latvaosa, Kinsha, ja joku sen suurista syrjajoistakin. Siinä suurin syy, miksi tämä reitti ei lopulta kelvannut kauppareitiksikään, vaikka Jynnanin muhamettilaiset olivatkin sen avaamiselle suosiolliset.
V. 1868 englantilainen kapteeni Sladen lähti Mandalaysta suurelle retkelle, jonka päämäärä oli Ta-li-fu, Jynnanin muhamettilaisten pääkaupunki. Burman kuningas oli kannattavinaan tuumaa, mutta salassa hän oli ryhtynyt toimiin retkikunnan tuhoamiseksi ylämaan Shan-valtioissa, ja ellei Sladenille olisi onnistunut lähettää Kiinan muhamettilaisille sanaa, olisi hän tavaroineen kaikkineen ollut perikadon oma. Tieto muhamettilaisen sulttaanin ystävyydestä riitti kuitenkin pitämään Shan-maan rosvoja aisoissa ja Sladen saattoi käydä Momeinissa saakka, vaikk'ei matkasta sitten ollutkaan sen suurempia tuloksia.
V. 1874 Kiinan hallitus vihdoin kukisti Jynnanin muhamettilaiset, heidän sulttaaninsa käännyttyä Englannin puoleen sen tunnustuksen saadakseen, mutta Englannin hallitus jatkoi siitä huolimatta kauppasuhteiden valmistelua, lähettäen A.R. Margaryn Kiinasta maan poikki Burman Bhamoon ja eversti Brownen Bhamosta Shanghaihin Margaryn avaamaa tietä. Paluumatkallaan Margary murhattiin ja Brownen oli kiiruimman kautta taistellen palattava takaisin Burmaan. Colborne Baber, joka lähetettiin Kiinan puolelta Margaryn murhaa tutkimaan, tuli matkallaan siihen päätökseen, että Jynnanin luonnolliset kauppareitit käyvät merelle, koska Saluenin ja Mekongin rotkolaaksot asettavat karavaanien kululle melkein voittamattomia esteitä, lukuisista muista vaikeuksista puhumattakaan.
Muita matkustajia mainittakoon kapteeni W.G. Gill, joka v. 1877 matkusti Jangtsekiangin laaksosta Batangiin Tibetin rajalle ja sieltä Burman Bhamoon, kartoittaen tarkkaan reittinsä.
Kreivi Szechenyin johtama unkarilainen retkikunta kävi vv. 1878—80
Batangissa, Ta-li-fussa ja Bhamossa ja valaisi paljon Itä-Tibetin ja
Indo-Kiinan geologisia oloja.
Archibald R. Colquhoun nousi v. 1881 Kantonista Sikiang-jokea, jonka harvinaisen ihanat maisemat häntä hurmasivat, ja kuljettuaan jokea.800 kilometriä lähti maisin Jynnanin tuntemattomien eteläosien kautta Burman rajalle, josta hän seurasi Papien-jokea pohjoiseen Ta-li-fuun saakka ja sieltä kulki Bhamon kautta Irawadille ja sitä pitkin Rangooniin.
Orleansin prinssi Henrik oli ensimmäinen eurooppalainen, joka (v. 1895) kulki suorimman tien Kiinasta Intiaan. Lähtien Jynnanin Ta-li-fusta hän kulki Mekongin poikki, mutta tapasi Saluenin laaksossa niin pahaa maata, että retkikunnan täytyi hylätä muulit ja kulkea jalan. Kuukauden kestäneen vaikean jalkaretken jälkeen retkikunta saapui Khanitin lakeudelle ja sieltä kolmessa viikossa tuntemattomia reittejä Assaniin ja Intiaan. Tämän retken tuloksena oli Irawadin ja Saluenin latvaosan selittely ja uuden tien löytäminen Kiinasta Intiaan. Tämä tie on kuitenkin liian vaikea, jotta se kauppareitiksi kelpaisi, sillä prinssi Henrikin täytyi kahden kuukauden aikana kulkea kolmentoista vuorijonon poikki ja maiden kautta, joissa asui sotaisia kansoja.
V. 1878 Burman valtaistuimelle nousi tyranni, joka niin kylmäverisesti murhasi omaisiaan, että Englannin lähettiläs poistui Mandalaysta, kun ei voinut näitä kauhuja estää. Englantilaisilla oli jo Irawadilla suuri kauppalaivasto, joka sillä hoiti kaiken kuljetuksen, ja kun kuningas aikoi anastaa tämän laivaston, syntyi siitä vihdoin v. 1885 uusi sota, joka nopeaan päättyi Burman täydelliseen anastukseen. Maaseuduilla kuitenkin jatkui sissisotaa, jonka johdosta englantilainen armeija jaettiin pieniin osastoihin, jotka aliupseeriensa johdolla palauttivat kaikkialla rauhan. Sotaa sanottiin tästä »aliupseerien sodaksi».
Englannin vallan alle jouduttuaan Burma on kauttaaltaan tutkittu ja kartoitettu, sen luonnonrikkauksia, muun muassa rubiinikaivoksia, alettu hyödyntää, rakennettu rautateitä ja hankittu maalle uudenaikaisia laitoksia.