Yhtä tarkkaan ei tunneta niemimaan suurenmoista jokiverkkoa, mutta suurin piirtein on sekin kartoitettu.
Tonkinin jo'ista toivottiin kulkureittiä Kiinan Jynnaniin, mutta tarkempi tiedustelu on osoittanut, että ne vuolautensa vuoksi ovat siihen sopimattomat, jonka vuoksi Ranska on rakentanut rautateitä Kiinan sisäosain kaupan anastaakseen.
Mekongilla höyryalukset nykyjään sekä väyläin perkauksen että alusten parantamisen vuoksi nousevat Luang Prabanginkin ohi, 2,500 kilometriä joen suusta. Voitettavat vaikeudet ovat kuitenkin niin suuret, ettei joen ylempien osien laivakululla ole mitään käytännöllistä merkitystä.
Mekongin lähteistä ei vielä ole täyttä tietoa. Latvaosaa tutkivat kuitenkin pitkän matkan Przevalskij, pundiitti Krishna, Dutreuil de Rhins, Orleansin prinssi Henrik ja luutnantti E. Roux. Molemmilla latvahaaroilla on monta nimeä, ennenkuin ne yhtyvät ja muodostavat erittäin voimallisen kosken.
Tibetin ylämaasta tultuaan Mekong juoksee yli 1,000 metriä syvässä rotkolaaksossa, johon maan asukkaatkaan eivät laskeudu paitsi niillä kohdilla, missä polut kulkevat silloille tai lauttapaikoille. Yhä alempana joen laakso leviää, kunnes se juoksee laajan lakeuden poikki, laskien sen tulvillaan ollessaan avaralta veden alle. Kaikkiaan Mekongin pituus on noin 5,000 kilometriä.
Menamin lähteet ovat Siamin pohjoisrajalla ja tämä joki syrjäjokineen tunnetaan kauttaaltaan, samoin kuin Malaijiniemenkin vetevät, juhlallisten aarniometsien läpi kiertelevät joet.
Saluen, joka laskee Martabanin lahteen, alkaa niinikään Tibetistä. Sen latvapuoli ei ole yhtä hyvin tunnettu kuin Mekongin, mutta sekä pundiitti Nain Singh että Przevalskij saivat jotenkin tarkat tiedot sen lähteistä. Saluen matkalla vaihtaa nimeään kymmenkunnan kertaa. Ainoastaan Burman alueella juokseva osa tunnetaan tyydyttävästi.
Tibetin Tsangpoa, joka juoksee Transhimalajan ja Himalajan välisessä laaksossa, luultiin kauan Irawadin latvaosaksi, mutta nykyjään tiedetään, että Tsangpo onkin Brahmaputran latvaosa ja että Irawadin lähteet ovat verraten lähellä, Himalajan itäisissä pääteharjanteissa.
Indokiinan niemimaan vuoristot ovat Himalajan jatkoa. Niiden korkeus on noin 1,000 metriä tasankopinnasta, mutta kukkuloita on, joiden korkeus on lähes 4,000 metriä. Niemimaan eteläosassa vuoret ovat juurelta harjanteille saakka sankan aarniometsän peittämät, mutta kauempana pohjoisessa kasvaa tammia ja havupuita ja sisämaassa monet kukkulat ovat aivan paljaat.
Kambodjan Tonle Sap luultavasti on se suuri järvi, joka vanhoissa kartoissa piirrettiin Taka-Intian kaikkien jokien yhteiseksi lähteeksi. Sen pituus on noin 160 km, leveys 30 km ja sadeajalla sen pinta kohoaa 7 metriä, peittäen kaikki ympärillä olevat seudut vedellään. Kuivalla ajalla sen syvyys ei ole kuin puolentoista tai pari metriä ja silloin sen rannoille kokoontuu paljon väkeä kalastamaan. Tonle Sap liettyy nopeaan yhä pienemmäksi.