Malaijisaaristo.
Portugalilaisilla ei entisestä mahdistaan ole Itä-Intian saaristoissa jäljellä muuta kuin itäinen osa Timorista, espanjalaisilla ei mitään. Hollannin lippu liehuu tässä rehevässä, luonnonrikkaassa saaristossa kaikkialla, lukuunottamatta Borneon pohjoisosaa, joka suureksi osaksi erään yksityisen henkilön, raja Brooken, toimesta joutui Englannille, ja Filippiinejä, joilla Amerikan Yhdysvallat nykyjään isännöivät, lopullisesti murrettuaan Espanjan siirtomaavallan.
Java on Sundasaarista taajimmin asuttu ja parhaiten tunnettu. Se on tarjonnut runsaan työmaan vulkaanisten ilmiöitten ja troopillisen kasviston tutkijoille, jälkimmäisille etenkin niiden suurenmoisten luonnonpuistojen ja koelaitosten johdosta, jotka hollantilaiset ovat Buitenzorgiin perustaneet ja jotka ovat kaikille tutkijoille avoinna. Hyvät kulkuneuvot ja yleinen turvallisuus edistävät tieteellistä työtä.
Vanhemmista tutkijoista on mainittava etenkin saksalainen F.M. Junghuhn, joka vv. 1835—49 kokosi aineksia suureen teokseensa Javasta, uudemmista hollantilainen R. Verbeck. Javan aarniometsissä on säilynyt suurenmoisia muistomerkkejä saaren hindulaisajalta, ennen kaikkia Boro-Budurin maailmankuulu temppeli.
Sumatra on vielä paljon alkuperäisemmäliä kannalla kuin Java, sen asukkaat osasta vielä luonnonkansain kannalla. Sotaretket näitä, etenkin Atjehia, vastaan ovat laajentaneet tietoja sisäosista, niin että Sumatrankin maantieteelliset olot jo jotakuinkin tunnetaan. Hollantilaisten käännettyä tähän suureen hedelmälliseen saareen ja sen luonnonedellytyksien tuntemiseen päähuomionsa edistyy sen tutkiminen entistä ripeämmin.
Borneo, Sundasaarista suurin, herätti viime vuosisadan alkupuoliskolla huomiota varsinkin suurisuuntaisella merirosvoudella, joka saattoi Malaijisaariston kaikki väylät turvattomiksi. Rantakyläin asukkaat lyöttäytyivät yhteen ja lähtivät suurilla laivastoilla, joissa saattoi olla pariin kolmeen tuhanteen mieheen, vuosikausia kestäville rosvoretkille, tehden sivistysmaidenkin kaupan toisin ajoin mahdottomaksi.
Sir James Brooke, Sarawakin raja, oli se mies, joka teki lopun Borneon merirosvoudesta. Hän oli omilla varoillaan varustanut laivan ja purjehtinut Bruneihin, saaren pohjoisrannalle, sekä tarjonnut siellä sulttaanille apuaan Sarawak-nimisessä vasallivaltiossa raivoavan kapinan kukistamiseksi. Suurella kyvyllään ja tarmollaan hän täydellisesti onnistui tässä yrityksessä ja hänet nimitettiin palkaksi Sarawakin rajaksi. Tässä asemassa hän sai Englannin sotalaivastolta apua merirosvouksen kukistamiseksi ja siitä syntyi tuima sota, jossa vuodatettiin sangen paljon verta, merirosvot kun sitkeästi puolustivat linnoitettuja kyliään. Lopulta Brooke kuitenkin sai täydellisen voiton ja kaupan elpyessä oli hänen entistä helpompi vahvistaa valtaansa Sarawakissa, jossa nyt hänen perillisensä hallitsee Englannin suojelusvallan alaisena.
Borneo on yhä edelleen hyvin vähän tunnettu, sen sisäosat kun vielä ovat luonnontilassa ja sikäläiset asukkaat, dajaakit, ovat kaulankatkomiskiihkostaan tunnetut. Useat hollantilaiset retkikunnat ovat kuitenkin matkustelleet Borneonkin sisäosissa, kartoittaen sen joet ja vuoristot, jota paitsi sekä luonnontutkijat että vuorimiehet ovat olleet siellä työssä. Norjalainen Lumholtz on erikoisesti mainittava uudemmista tutkijoista.
Borneossa on paljon kivennäisrikkauksia, timantteja kultaa ynnä useita muita metalleja, kivihiiliä ja öljyä, mutta niiden runsaudesta ei vielä, olla selvillä ja hyödyntäminen on vasta alkuasteillaan.
Kuulu englantilainen luonnontutkija A.R. Wallace, joka samanaikaisesti kuin muodosti oman kehitysoppinsa, oleskeli kahdeksan vuotta (1854—1862) Malaijisaaristossa, tutkien etenkin niiden eläinkunnan leviämistä. Hän osoitti halki Itä-Intian saariston, Balin ja Lombokin välisen kapean salmen kautta kulkevan rajan, jonka länsipuolella eläinkunta on intialainen, itäpuolella taas austraalialainen. Erittäin omituinen on Celebesin, Isoista Sundasaarista viimeisen, eläinkunta. Wallace oleskeli tälläkin saarella, mutta muutoin se aina vuoteen 1890 saakka oli sangen vähän huomattu. Sittemmin on kuitenkin tehty matkoja vaillinaisesti tunnettuihin sisäosiinkin.