Kap Adare.
Mutta juuri kun toiveet sen saavuttamisesta olivat ylimmillään, keksittiin keulan edessä maata, ja tässä erikoisessa tapauksessa uuden maan löytö oli ikävä yllätys. Tämä maa oli vielä noin 160 kilometrin päässä, kun se ensi kerran nähtiin, ja lähemmäksi purjehdittaessa nousi merestä korkeita kukkuloita. Ross ohjasi suoraan kohti korkeinta, jonka hän nimitti Mount Sabineksi retken ensimmäisen esittäjän, kenraali Sabinen kunniaksi. Tammikuun 11:nnen aamulla oltiin vain muutaman kilometrin päässä maasta, mutta rantaa vastaan oli ajautunut niin paljon jäitä, joiden keskellä aallokko hyökyi, ettei ollut mahdollista nousta maihin. Näkyvin niemen nokka nimitettiin Kap Adareksi erään henkilön kunniaksi, joka oli hartaasti toiminut retken hyväksi. Nähtiin selvään kaksi alppijonoa, joiden korkeimmat kukkulat kohosivat 3,000 metriä merestä.
Viktorian maa ja sen alpit.
Ne olivat lumen peittämät, siellä täällä vain pisti lumipeitteen alta näkyviin mustia kallionpolvia ja laaksoista laski kauas mereen jäävirtakielekkeitä, joiden päät päättyivät äkkijyrkkiin jääseinämiin. Vuoriston Ross nimitti »Amiraaliviraston vuoristoksi» ja kukkulat amiraaliviraston jäsenien mukaan; joitakuita heistä tuskin enää muun vuoksi muistellaankaan.
Laivoilla mieliala oli innostunut, sillä löydetty maa oli eteläisin, mitä vielä kukaan kuolevainen oli nähnyt. Magneettiset havainnot osoittivat, että magneettinen napa oli noin 800 kilom. päässä lounaassa. Tammikuun 12:ntena Ross ja »Terrorin» kapteeni Crozier kävivät maissa eräillä pienillä saarilla. Mannermaan rannalle oli aivan mahdoton nousta yhtämittaisen jäävyöhykkeen vuoksi. Suur-Britannian lippu, »Union Jack», kohotettiin saarelle pingviinien kilvan melutessa. Näitä lintuja, joita d'Urville vertasi »pieniin vanhoihin herroihin, joilla on hännystakki päällään», saari oli täpösen täynnään, niitä oli korkealla rantakallioiden pykälilläkin. Kasvullisuudesta saarella ei ollut merkkiäkään. Guanon löyhkä oli niin valtava, että miehet kiittivät onneaan, kun pääsivät takaisin laivaan.
Seuraavina päivinä raivosi tuima etelämyrsky, joka esti laivoja jatkamasta matkaansa etelää kohti, mutta 14:ntenä sää asettui ja selvisi ja Ross saattoi taas lähestyä löytämäänsä maata. Paljon valaita nähtiin. Vuoristoa jatkui Kap Adaresta etelää kohti ja se oli erinomaisen komeata alppimaisemaa, yli 4,000 metriä korkeine kukkuloineen, jotka olivat tahrattoman lumivaipan peitossa merestä huippuihin saakka. Ross antoi seuraaville kukkuloille maansa etevimpien tiedemiesten y.m. nimiä. Pingviinit kisailivat etelää kohti kiitävien laivain ympärillä kuin delfiinit. Mutta ei ainoatakaan satamaa voitu löytää, vaikka kuinka etsittiin, sillä joka lahti ja laakso oli täynnään jäätä ja jäävuoria. Meri ei ollut aivan syvä, jonka vuoksi sen pohjasta saatiin nuotalla sangen runsas saalis jäävuorien pudottelemia kiviä ja merieläimiä. Vuoristoa jatkui etelää kohti ja kun virisi hyvä myötätuuli, kiitivät molemmat laivat vinhasti napaa kohti. Upseerit ja miehistö olivat niin innostuneella mielellä, että he tuskin malttoivat nukkua, peläten muutoin menettävänsä jonkun uuden maan tai muun kumman näkemisen.
21:ntenä nähtiin vuori, joka oli kaikkia ennen nähtyjä korkeampi, ja se sai pääministeristä nimeksi Mt. Melbourne. Se oli erinomaisesti Etnan näköinen. Kauneina öinä aurinko näkyi koko yön neljä läpimittaansa korkealla taivaalla. Miehille annettiin ylimääräinen grogiannos, kun Weddellin eteläennätys sivuutettiin. Magneettisen navan arvosteltiin olevan 400 kilometrin päässä. 27:ntenä käytiin eräällä saarella maissa, mutta maihinnousu oli niin vaikeata, että kaikki olivat läpimärät, ennenkuin pääsivät takaisin laivoille. Tälläkään saarella ei ollut minkäänlaista kasvullisuutta.
Etelänavan portinvartijat.
Tammikuun 28:ntena kohosi merestä korkea kukkula, joka näytti olevan lumituiskuharson peittämä, mutta sitten huomattiinkin, että se oli tulivuori, josta tuprusi sankkoja savupilviä. Kun tultiin lähemmäksi, leiskui savussa joko liekkejä taikka näkyi kajastuksia kraaterin hehkuvasta sulasta laavasta. Jotkut luulivat näkevänsä punaisia laavavirtoja, joita valui lumelle. Vuori, jonka korkeus arvosteltiin 3,700 metriksi, sai nimeksi Erebus-vuori, ja toinen sen takana oleva vähän matalampi nimitettiin Terror-vuoreksi. Löytö herätti hämmästystä, sillä toimivaa tulivuorta ei kukaan ollut odottanut täällä ikuisen jään ja vilun kodissa, vaikkapa ilmiö tarkemmin ajatellen ei ollutkaan niin outo, sillä olihan Balleny löytämillään saarilla nähnyt toimivia tulivuoria, ja Länsi-Antarktikasta tunnettiin monta tuliperäistä saarta.
Barrier-jäätikkö.