Pääasemalle jääneiden, retken johtajan t:ri Mawsonin viiden toverinsa keralla, täytyi viettää Adélie-maassa vielä toinenkin vuosi ja kokea uudelleen sen talven synkkä raivo. Paljon vaihtelua tuotti kuitenkin toisena talvena langaton sähkölennätin, joka vihdoinkin saatiin kuntoon, laivan tuotua sitä varten lisätarpeita. Tavalliset ilmatieteelliset ja magneettiset havainnot toimitettiin, kivennäisnäytteitä koottiin maajään kasaamista röykkiöistä, merestä pyydettiin alempia eläimiä, maaeläinkokoelmia täydennettiin, mutta mainittavia rekiretkiä ei enää tehty. Retkikuntalaisten mielestä tämä toinen talvi tuntui todelliselta vankeudelta, jonka päättymistä he odottivat yhtä innokkaasti kuin koulupojat konsanaan lukukauden loppua. Enimmin rasitti heidän hermojaan ainainen myrsky.
Joulukuun 12 p. 1913 »Aurora» vihdoin saapui Commonwealth-lahteen ja viipymättä sille kuljetettiin kokoelmat ja se mitä varastoista mukaan otettiin — siinä oli viikon työ, jota tällä kertaa vaihteeksi suosi kaunis sää. Mutta tuskin oli viimeinen kuorma tuotu laivaan, ennenkuin hirmumyrsky hyökkäsi sen kimppuun ja jouluaatto ja -päivä muodostuivat epätoivoiseksi taisteluksi tuulta vastaan. Vaikka laivan koko konevoima, mitä pannusta suinkin ylipainetta lähti, oli käynnissä, oikeni ankkurin sakara ja hädin tuskin »Aurora» vältti haaksirikon.
Kotomatkalla laiva teki pitkän kierroksen länteen tutkiakseen tarkemmin sen puolen jääsuhteita ja muita maantieteellisiä seikkoja sekä jatkaakseen laivan merimittaustöitä ja tieteellisiä pyydystelyitä. Vasta helmikuun viimeisinä päivinä »Aurora» saapui Adelaiden satamaan.
Tulokset.
Australialaisen retkikunnan maantieteellisistä saavutuksista oli tärkein melkoisen rannikkomatkan kartoittaminen. Pääaseman kartoittama ranta sai nimeksi »Kuningas Yrjön maa», läntisen osaston kartoittama »Kuningatar Maryn maa». Tämä ranta on sen luontoista — maajäätikön peittämää mannerta — kuin jo edeltäpäin osattiin arvata, mutta nyt siitä saatiin varmuus. Jäätikkö suistuu hitaasti edeten mereen, paitsi missä kalliopohjan muoto saa sen puristumaan suurenmoisiksi jäävirroiksi, joiden nopeus on suhteellisesti hyvinkin suuri. Vallitsevista tuulijärjestelmistä näyttää johtuvan se, että merijäät toisin paikoin nopeaan ajautuvat pohjoista kohden lämpöisemmissä vesissä sulamaan, toisin paikoin taas muodostavat suunnattoman vahvoja tasaisia »barrier-jäätiköitä». Retkikunnan pääaseman ja läntisen aseman välillä oli »Shackletonin »barrier-jäätikkö», joka ulottuu laajana niemekkeenä kauas mereen, mutia pääaseman kahden puolen oli vain ajojäitä.
Useassa paikassa pistää manteren peruskallio rannoilla näkyviin, ja sorasta ja kiviraunioista, joita jään alta on toisin paikoin paljastunut, on saatu selville Amarktikan tämän osan reunain ja osaksi sisäosainkin rakenne.
Magneettiset havaintojaksot ovat tärkeät etenkin senvuoksi, että samaan aikaan myös toimitettiin havainnoita magneettisen navan toisella puolella, Scottin retkikunnan asemalla. Rekiretkellä tuli magneettisen navan paikka entistä tarkemmin määrätyksi.
Retkikunnan laiva suoritti suuriarvoisia syvän meren mittauksia seuduilla, joista ei ennen ollut juuri mitään tietoja, ja kartutti mitä tuntuvimmin kokoelmia.
Retkikunnan eläin- ja kasvitieteelliset kokoelmat napamanteren reunoilta, jonne lukemattomia lintuja lähtee kesällä pesimään, olivat osaksi ainutlaatuiset.
Antarktika.