Useita muitakin matkustajia on retkeillyt Pohjois-Arabiassa. Läntisten maakuntain ja Jemenin oloja englantilaiset saattoivat melko lailla selvitellä maailmansodan aikana, jolloin he joutuivat niiden ruhtinaitten kanssa tekemisiin, missä ystävinä, missä vihamiehinä. Arabiankin olot sota on saattanut uudelle kannalle, mutta vielä ei ole toiveita siitä, että niemimaa tulisi entistä paremmin avatuksi tieteelliselle tutkimukselle.
Afrikka.
Suurimmat alueet, mitä Afrikassa v. 1910 oli tuntemattomia, olivat Saharassa, jota vain keskiosa oli pääpiirtein tutkittu. Sen jälkeen ovat ranskalaiset upseerit kuitenkin herkeämättä retkeilleet etenkin erämaan länsiosissa, niin että nekin nykyään osapuilleen tunnetaan. Länsi-Saharassa on keskellä kilpimäinen ylänkö, jota melkein joka puolella suuret hietadyynialueet ympäröivät. Tämä keskiylänkö on asumaton, mutia siinä kuitenkin on asuttavia seutuja. Etelä-Marokosta säännöllisesti lähtee rosvojoukkoja, jotka sen poikki samoavat Mauretanian ja Keski-Nigerin heimoja ryöstämään. Lukuisat jäännökset osoittavat, että Länsi-Saharassa ennen on ollut asutusta. Ne ovat kaikki muhammedilaisuutta varhaisemmilta ajoilta.
Suurimmat aukot olivat kuitenkin Etelä- ja Itä-Saharan tuntemuksessa.
Paljon on sielläkin aikaan saatu.
Everstiluutnantti Jean Tilho selvitteli muitten ranskalaisten upseerien kanssa vuosina 1912—17 Tshad järven hydrografiaa. Vanhan traditsion mukaan pitäisi Nigerin ja Niilin välillä olla Tshadin kautta vesiyhteys mutta Tilho osoitti nyt että Tshad järven itäpuolella kulkee pohjoisesta etelään vuorijono, joka kokonaan erottaa sen Niilin vesistöstä. Tshadin koillispuolella on kuitenkin notko, jonka pohja on 150 m alempana Tshadin pintaa. Tämä kohta on hiljakkoin kuivuneen Kirrijärven pohjalla, noin 400 km päässä Tshadista. Nykyinen Tshad on siis vain jäännös paljon suuremmasta, Kaspian meren kokoisesta järvestä.
Tilhon retkikunta tutki myös Tibestin ja Ennedin vuoristot ja löysi niiden väliltä Erdin vuoriston. Sen saamain tietojen mukaan on Libyan erämaassa noin 240 km Kufrasta kaakkoon Djebel el Auniat niminen vuori, jonka korkeus luultavasti on yli 1,200 m. Tshadin ja Niilin välisissä vuoristoissa kohoavat korkeimmat kukkulat 3,300 m merestä. Eiffelin tornin langattomain merkkien avulla saatettiin tarkkaan määrätä monen paikan pituusaste. Suurinta mielenkiintoa herätti Tibesti, jossa ennen vain Nachtigal oli käynyt. Tibestistä oli toivottu löytyvän hedelmällisiä seutuja ja runsaasti vettä, ja siellä todella onkin laidunmaata, palmulehtoja ja jokia, mutta yleisluonne on kuitenkin karu ja kuiva. Se on suurenmoinen, syväin rotkojen halkoma vuoristo, joka itää kohti alenee valtavin portain, länttä kohti yhtyy rannattomaan tasankoon.
Ranskalaisten automobiilimatka Saharan poikki on avannut erämaan tutkimukselle uusia mahdollisuuksia.
Libyan erämaasta Harding King kokosi maanasukkailta paljon tietoja ja tutki itse sen luoteisreunan.
Tammikuussa 1921 rouva Rosita Forbes, nuori englantilainen nainen, matkusti Kyrenaikasta Kufraan ja seuraavassa kuussa Jarubabiin uutta reittiä. Sen jälkeen kuin Rohlfs v. 1879 kävi Kufrassa, oli siellä oleskellut vain yksi ranskalainen, jota v. 1916 pidettiin siellä sotavankina. Rouva Forbes huomasi keitaat suppeammiksi alaltaan, kuin oli luultu, ja niiden aseman väärin määrätyksi. Monet merkit viittasivat siihen, että seudun kuivuminen edistyy. Eräällä 560 km pituisella taipaleella ei ollut ainoatakaan kaivoa eikä muuta vesipaikkaa.
Niilin latvapuolella on tutkittu Sobatin, Vuoristo-Niilin ja Rudolfin järven välisiä seutuja. Niilin ja Rudolfin järven välinen vedenjakaja suistuu suurella jyrkänteellä viimeksimainittua järveä kohti, Niiliä kohti alenee verkalleen. Ylimpäin kohtain korkeus on noin 3,000 m. Toiset ovat tutkineet Kongon ja Niilin välistä maanselkää, jolla vedenjakaja toisin paikoin on vain muutaman metrin levyinen. Vedenjakaja on avointa tasaista pensasmaata, jolle helposti voitaisiin rakentaa rautatie.