Maa-armeija nousi verkalleen pitkin Niilin laaksoa. Joella sen apuna oli uusia suuria tykkiveneitä, jotka kappaleisiin hajoitettuina kuljetettiin Wadi Halfaan, Niilin toisen kosken yläpuolelle, ja siellä koottiin. Niiden avuksi kuljetettiin kosken niskaan seitsemän kuormahöyryäkin. Wadi Halfasta rakennettiin Dongolaa kohti rautatie Niilin itärannalle. Ensimmäinen tappelu oli kesäkuun alussa Wadi Halfan eteläpuolella, jossa Kitchener yllätti 3000 dervishiä; näistä jäi 2000 kaatuneina tai haavoittuneina tappotanterelle. Tappelu oli esimakua uuden ylipäällikön perusteellisesta työstä. Syyskuussa hänen armeijansa oli kolmannella koskella ja pian sen jälkeen hän saattoi vallata Dongolan melkein miekan iskutta.
Ennenkuin lopullinen marssi Khartumia vastaan alkoi, tuotiin koskien yläpuolelle vielä kuusi tykkivenettä ja Wadi Haitasta alettiin rakentaa Niilin suuren mutkan poikki, erämaan kautta Abu Hamediin, rautatietä, joka edistyi niin nopeaan, että parhaimpina päivinä kiskotettiin puolenkymmentä kilometriä. Linjalla löydettiin monesta kohdasta vesikerroksia, joihin porattiin arteesisia kaivoja. Elokuussa armeijan etujoukot valloittivat Abu Hamedin. Maaliskuussa 1898 oli englantilais-egyptiläinen armeija Berberin eteläpuolella ja tykkiveneet retkeilivät jo Khartumin läheisyyteen, eristäen kaliifin pohjoisen armeijan pääjoukosta ja anastaen Metemmehin luona sen varastot.
Huhtikuun 8:ntena lordi Kitchener sitten kävi kaliifin alapäällikön Mahmudin kimppuun, joka oli leiriytynyt Atbaran varrelle, lähelle sen suuta. Mahmudilla oli 14,000 miestä, joista 40 minuuttia kestäneen tappelun jälkeen — lopulta taisteltiin pistimillä — 3000 makasi varustuksineen kuolleina tai haavoitettuina ja 3000 otettiin vangiksi. Englantilais-egyptiläinen armeija menetti 500 miestä, joista englantilaisten joukkojen osalle tuli 100.
Omdurmanin tappelu.
Kitchener peräytyi sitten Berberiin odottamaan Niilin tulvaa, ennenkuin hän lähti Khartumia ja Omdurmania vastaan etenemään. Lisäväkeä saatuaan hänellä oli 22,000 miestä. Tykkiveneet jo pommittivat ja hävittivät Khartumin varustuksia. Kaliifilla oli Omdurmanissa 40,000 miestä, jotka enimmäkseen olivat aseistetut englantilaisilla remingtonkivääreillä, ynnä muutamia kymmeniä tykkejä, joihin Omdurmanissa oli valmistettu ammuksia.
Se musertava tappio, jonka dervishiarmeija Omdurmanin edustalla kärsi, johtui suureksi osaksi taikauskosta. Slatin pasha (vert. III, s. 394), joka oli päässyt Omdurmanista karkaamaan ja nyt oli valloitusarmeijan mukana ylipäällikön esikunnassa, oli vankina ollessaan kuullut kaliifille ennustetun, että Omdurmanin edustalla, sen pohjoispuolella, kerran tuhottaisiin vihollisarmeija, mutta että voitto oli mahdollinen saavuttaa vain siten, että dervishit tekivät hyökkäyksen. Slatinilla oli Omdurmanissa luotettavia tuttavia ja näiden avulla onnistui hänen saada joku muistuttamaan kaliifille tätä ennustusta. Kaliifi toimi sen mukaan.
Kaliifi järjesti armeijansa viiden kilometrin päähän Omdurmanista pohjoiseen, Niilin länsirannalle. Englantilais-egyptiläinen armeija asettui syyskuun 1:senä 1898 leiriin kuusi kilometriä pohjoisemmaksi Niilin rannalle, selkä jokea kohti. Jo kuuden aikaan aamulla koko mahdilaisarmeija lähti liikkeelle hyökätäkseen sen kimppuun. Dervishit etenivät nopeaan hyvin järjestetyssä linjassa, 150 emiiriä edellä valkosinisiä lippuja kantaen.
Englantilais-egyptiläinen armeija odotti rauhallisesti vihollisen hyökkäystä. Jo 2000 metrin päästä alkoivat englantilaiset ja egyptiläiset joukot ampua yhteislaukauksia ja pikatykit ja konetykit avasivat tulen. Ampuminen oli niin kiivasta, että kiväärit kuumenivat ja rintaman täytyi vaihtaa kiväärinsä reservin kivääreihin. Mahdilaisten rivit alkoivat horjua, mutta pysyivät kuitenkin koossa. Sitten ne viideksi minuutiksi pysähtyivät — ja alkoivat sitten murhaavan tulen saattamina peräytyä. Ei millään kohdalla dervishien rintama päässyt 600 metriä lähemmäksi. Kaliifin sivustahyökkäys, johon otti osaa 13,000 miestä, menestyi aluksi paremmin, mutta torjuttiin lopulta sekin.
40,000 miehen suuruisesta mahdilaisarmeijasta jäi tappotanterelle 11,000 kaatunutta, 16,000 haavoittunutta ja 4000 otettiin vangiksi. Englantilais-egyptiläinen armeija menetti 500 miestä, josta luvusta 50 kaatui. Dervishit ampuivat kauttaaltaan yli.
Tämän perinpohjaisen voiton jälkeen sirdar vastarintaa tapaamatta marssi kalifin pääkaupunkiin Omdurmaniin„ joka oli vastapäätä Khartumia Niilin länsirannalla ja oli jo kasvanut siksi suureksi, että siinä oli 20,000 asukasta. Useita eurooppalaisia vapautettiin sotavankeudesta. Kaliifi oli käyttänyt heitä rakennusmestareina, ruudinvalmistajina y.m. toimiin, mikä mihinkin kykeni, mutta kaikki he olivat olleet kamalan pahoinpitelyn alaisia. Mahdin hauta avattiin ja hävitettiin ja hänen ruumiinsa poltettiin ja tuhka hajoitettiin Niiliin.