Tämä oli ehkä suurin tappio, mitä vielä milloinkaan eurooppalainen armeija oli Afrikassa kärsinyt. Kenraali Baldisserra, joka Baratierin jälkeen sai ylijohdon ja kahta vertaa enemmän väkeä kuin edeltäjänsä, säilytti kuitenkin rannikon Italialle. Mutta Italian täytyi, pelastaakseen sotavangit, tehdä rauha, jossa Abessinian itsenäisyys tunnustettiin, jota paitsi Italian täytyi maksaa suuret lunnaat.
Vielä paremman turvan kuin voitto italialaisista soi Abessinialle Englannin, Ranskan ja Italian välinen sopimus, joka takaa maan itsenäisyyden. Englannin kanssa tekemänsä erikoissopimuksen kautta Abessinia muun muassa on sitoutunut olemaan patoamatta Sinistä Niiliä, joka voisi Egyptiltä riistää sen tulvan.
Somaliniemimaa.
Somaliniemimaa, joka käsittää maan Abessinian vuorimaan ja Intian meren välillä, päättyy uloinna jylhään kallioniemeen, jota somalit sanovat Jirdif niemeksi. Tuulien ja merenvirtausten vuoksi tämä niemi on vanhastaan ollut merenkulkijan kammo, jonka vuoksi portugalilaiset alkoivat sitä sanoa Kap Guardafuiksi, varottavaksi, vaaralliseksi niemeksi. Syvä meri aaltoilee sen juurelle saakka, tyrskyen lähes 300 metrin korkeuteen kohoavia kallioseinämiä vastaan.
Se kolmiomainen niemimaa, joka tästä nokasta alkaa, on yhä vielä asukkaittensa vihamielisyyden vuoksi Afrikan tuntemattomimpia osia, mutta historiassa sen maine siitä huolimatta ulottuu harmaimpaan muinaisuuteen saakka, sillä sitä on arveltu egyptiläisten Print maaksi (vert. I, st. 15—16) ja sieltä myöhempi vanha aika luulon mukaan toi ne monenlaiset hajusteet, joilla niihin aikoihin ruhtinaitten ja ylhäisten hoveissa oli niin suuri merkitys. Niemimaan länsiosa — Hand eli »kivetön maa» —- on ruohoista, itäosa taas karua ja kivistä, jonka vuoksi asukkaat sitä sanovat Nogaliksi eli »kivimaaksi-. Näiden molempain alueitten välillä on Lgadine ylänkö, joka kohoaa keskimäärin 1000 m merestä. Sadeajan jälkeen sillä jonkun aikaa vihannoi niukka arokasvullisuus, muutoin se on kuivaa erämaata. Vedenjakaja on pohjoisreunalla, mutta suurinkin joki, Vebi Shebejii, ehtyy hiekkaan, ennenkuin se ennättää mereen. Sen rannalla on Barri, niemimaan suurin asutuskeskusta. Toinen joki, Jub, on nykyjään Italian ja Englannin alueitten välisenä rajana.
Läntisessä, hedelmällisessä osassa asuvat gallat, kaunista, pronssiväristä kansaa, jolla on pitkät hiukset. Niemimaan itä- ja pohjoisosissa asuvat danakilit ja somalit, jotka ovat tunnetut vihamielisyydestään ja villiydestään. Maansa karuuden vuoksi he eivät voi pitää muita kotieläimiä kuin lampaita ja vuohia, jota vastoin gallat viljelevät maata, pitävät nautakarjaa ja ovat vierasvaraisempia muukalaisia kohtaan.
Sukujuureltaan nämä kansat ovat hamilaisia, mutta niihin on sekaantunut paljon sekä arabialaista että neekeriverta. Kieli on hamilainen. Uskonnoltaan kaikki niemimaan kansat nykyjään ovat muhamettilaisia.
Rauniot, joita on löydetty niemimaan eri osista, osoittavat, että siellä todella on ennen muinoin vallinnut nykyistä korkeampi sivistys. Useat näistä raunioista ovat luultavasti arabialaisten rakennuksia, mutta on paljon vanhempiakin, jotka perimätiedon mukaan ovat sen kansan rakentamia, joka asui maassa ennen galloja. Hakattuja, ruohojen peittämiä kiviä on säännöllisissä latomuksissa, solia hallitsevilla kukkuloilla on jäännöksiä vanhoista varustuksista, ja siellä täällä on muinaisten vesisäiliöitten jäännöksiä. Otaksutaan muhamettilaisten valloittajain hävittäneen tämän vanhan sivistyksen. Ennen sitä luullaan väestön tunnustaneen Abessiniasta saamaansa rappeutunutta kristinuskon muotoa.
Somalimaan tutkiminen alkoi jälkeen vuoden 1839, jolloin Englanti valtasi Adenin. Adeniin suuntautui nimittäin vastapäisen Afrikan rannikon kauppa. Somalimaan rannikon kartoittivat etupäässä Intian laivastossa palvelevat englantilaiset upseerit, ja Adeniin majoitetun intialaisen armeijanosaston upseerit — englantilaisia tietenkin hekin — tekivät niemimaalle ensimmäiset tutkimusretket. Ensimmäisten joukossa olivat Burton ja Speke, joiden vaarallisesta retkestä (v. 1854) jo olemme maininneet (III, s. 356). Sen jälkeen kului parikymmentä vuotta, ennenkuin yrityksiä jatkettiin. Kun Egypti v. 1875 anasti Berberan, nyk. brittiläisen Somalirannan suurimman kaupungin, tehtiin sisämaahan jälleen montakin matkaa. Vedettömän Handin poikki kulkiessaan menetti monikin matkustaja henkensä. V. 1883 kulki eräs englantilainen retkikunta Berberasta Vebi-Shebejiin saakka ja palasi onnellisesti takaisinkin. 1890-luvulla tekivät useat italialaiset matkustajat pitkiä retkiä Somalimaan eri osiin. Ruhtinas Ruspolin surmasi Gallamaassa elefantti. Vv. 1894—95 ja 1899—1900 amerikkalainen Donaldson Smith tutki Somalimaan eteläosia, matkustaen koko niemimaan poikki. Samalla vuosikymmenellä maanasukkaat murhasivat Vittorio Bottegon, erittäin ansiokkaan italialaisen matkustajan, ja vähän myöhemmin erään hänen matkakumppaneistaan. Monta muuta ansiokasta retkeä on myöhemmin tehty niemimaahan ja niihin seutuihin, jotka sen yhdistävät Afrikan runkoon, niin ettei Somalimaan kartassa nykyjää ole montakaan aivan valkoista kohtaa. Koko joukon ovat maantuntemusta edistäneet suurriistankin ampujat, jotka niemimaalla ovat käyneet. Somalimaa on varsinkin jalopeuranmetsästyksen luvattu maa.
Arabialaisten vallan murtaminen Kongon alueella.