Nähnyt olen — mutta hiljaa seissyt — Viittausta seurata en saa. — Tulikuvana on sielussani Unelmaini kaunis ihmemaa.
VI.
LEMPI.
Kuin kuusen, koivun on kohtalomme.
Hän jalo, armas — jalompi muita, Hän täyden lempeni multa saa, Hänt' aatos etsii ja sydän kaipaa — Se häntä alati kuulostaa.
Kuin korven kuusi, tuo tumma, sorja, Se katsoo koivua laaksomaan, Se katsoo kaihoen, ikävöiden — Mut ei saa omaksi milloinkaan.
Kuin kuusen, koivun on kohtalomme; Et mua, armas, sa saada voi; Siks', yksin lemmin ja yksin laulan — Kai joutsenlauluni kerran soi!
Ystävää vartoessa.
Painu päivä lännen maille, Armas aurinko alene, Illan viehkeä hämyharso Maita, metsiä verhoile!
Tyynny tuuli jo tyveneksi, Rannan aalto sä raukene! — Ellös koivuni kaihoellen Suruvirsiä veisaile!