Niin ikävöi sa, sieluni, ja etsi Tuot' ääretöntä alkuhenkeä! — Tuo hämäryys, mi hänet sulta peittää, Se ehkä kerran poistuu, hälviää, Ja sijaan sen saa kirkkaus, ja usko — Varmempi lapsuutesi uskoa — On tähden kirkkaan lailla Isän luokse Sun kuolon kolkon kautta johtava.
Kulkija.
"Totuuden vuorelle monta tietä Ja monta polkua johdattaa", Ja monta sinne on pyrkijätä, Ja monta sinne on kulkijaa.
Ma raukka etsijä yössä kuljen — En löydä polkua yhtäkään, Yön sumu saartavi mun — ei tuiki Minulle tähtönen pieninkään.
Sytyttäis tähtösen pienen Herra, Mi saisi tielleni loistamaan, Niin sankka sumu se hälveneisi — Iloisna saisin ma astumaan.
Rantakallioilla.
Ma istun kalliolla Ja merta katselen, Soi kaukaa kumaellen Ään' kirkonkellojen.
Se kutsuu ihmislapset Jumalan huoneesen. Ma yksin täällä viivyn Ja istun miettien.
On tääkin Herran huone, Niin laaja, avara — Soi täälläin kiitosvirsi, Niin raitis, ihana.
On, niinkuin taivaan Herraa Rukoilis kalliot Ja lumi loistavainen, Mi peittää louhikot.