J taivas, sinervänä Mik' ylläin kaartelee, Ja meren laaja pinta, Mi loistaa läikkyilee.
Ja sydän rinnassani Se heltyy, ihanoi; Ja sielun syvyydessä Rukous hiljaa soi.
Ei tähtösiä tarvis.
Oi, iltaruskon maille Mun mielein halajaa, — Oi, sieltä murheellista Mä voisin lohduttaa.
Jos tähti siellä oisin Ma kirkas, loistoinen, Maan lapset viittoaisin Luo Isän ikuisen.
Jos ken se viittotieltä Pois yöhön eksyisi, Tien oikeanpa hälle Osoittais hohteeni.
Ei saisi hukkaan mennä Inehmo yksikään, — Vaan ylhäisin ja kurjin Sais onneen — elämään.
Mut tähtösiä taivas On aivan täynnänsä, Ja miljoonittain sentään Maan lapset häviää.
Ei tähtösiä tarvis — Mut rakkautta on, Mi johtais eksyväiset Totuuden tuntohon!
Suo Herra rakkautta, Suo väsymättömää, Tulista, pyhää, suurta Tukeemaan eksyvää!