Päivä paistoi kirkkahasti Yli vetten, mannerten; Virret sointui ihanasti, Nousten sinitaivaallen.
Värähteli huntu hieno, Myrttiseppel' tuoksuili; Sydämmessä onni vieno, Autuus, lempi asusti. —
Kuihtunut on seppel' aikaa Ystävä hän poissa on — Välttämähän Tuonen taikaa Inehmo on voimaton. —
Sädehtien silkki säihkyy, — Lapsi nukkuu rauhaisaan, Mieless' äidin mietteet väikkyy, Väikkyy aikaan tulevaan.
"Mitä aika sulle luopi, Orpolapsen' ihana? Ilon vaiko huolen tuopi, Tietää yksin Jumala."
"Nyt sa nukut, lapsi armas, Unta tyyntä, ihanaa — Suokoon Herra, ett'ei karmas Mailma sulle olla saa!"
Äiti.
Hän valvoo pirtissä yksinänsä Ja lasta tuutivi käsillään, Ja kaive, murhe on sydämmessä Ja lapsi kuoleva sylissään. —
Voi, äiti raukka, jo päivä koittaa, Ja yö on mennyt sun valvoissas, Sun vaaliessas ja hoitaessas On enkel' suudellut pienoistas.
Nyt nukkuu tyynenä, ihanaisna Ja kivutoinna hän helmassas; Nyt silmät ummessa, hymyhuulin Hän lepää vasten sun poveas. —