Lainehilla läikkyvillä Keinuu neito Vellamon, Mutta mieli noussut sillä Kohti sinitaivast' on.
Rauhallisna sydän sykkii, Sulaa suru ilohon, Toivon tuntehia tykkii Sydän vieno Vellamon.
Puodissa.
Katseen minuun loi hän, Oven aukaisi; Katse tuo se sydämmeeni Painui ijäksi. Elon kovuutta se kertoi, Kertoi puutteesta — Syömmen' heltyi — lahjan hälle Tahdoin tarjota.
Mut en kehdannut sit' tehdä, Toisten nähden en; Mietin: lähteissäni sitten Salaa annan sen; "Pois sä ukko" silloin hälle Poika ärjähtää — Ja hän kääntyi, kääntyi vaiti, Hämyyn häviää.
Ostin ostokseni — riensin Jälkeen vanhuksen, Etsin häntä illan suussa, Etsin kaihoten. — Tavannut en; — surumuiston Sain ma ijäksi; Luotani, sen tunsin selvään, Väistyi enkeli.
Kadulla.
Käy katua vaivoin poika Niin kalvas ja kuihtunut. Iloton on silmien katse — Mist' oisi hän iloinnut?
Hän raukka on raajarikko, Jalat rampana molemmat, Ja vartalo, posket valjut Ne näljästä kertovat,
Niin arkana auvoisilta Hän almua anovi — Ja vaatia vaikka voisi, Hän pyytävi nöyrästi.