Vanha ukko.
Kuusen-oksia vihriöitä Ukko heitteli kadullen, Taisi kylvää hän sinne myöskin Surun kirkkahan kyynelen —
Koska harmajan hapsipäänsä Yhä kaihoen kumarsi, Koska vapisi käsi hällä Kun hän oksia heitteli.
Liekö heitellyt niitä sinne Oman lapsensa varallen, Liekö mullannut niiden kanssa Ilon armahan, ainoisen?
Vaiko mietti hän elämänsä Monivaiheista tarinaa? Ehkä aatteli: mulle kohta Toinen oksia heittää saa.
Kuusen-oksia vihriöitä Ukko heitteli kadullen, Taisi kylvää hän sinne myöskin Surun kirkkahan kyynelen.
YHTEISKUNTA.
Pois kirous maastamme!
Yks' voima on, jota inhoan Niin syvään, kun ihminen voipi; Se voima myrskyissä maailman Vain turmioks' salamoipi; Se voima on tuttuna kautta maan Ja huolta ja tuskaa se tuottaa vaan.
Se kylvää kyynelten kylvöjä Ja tuhanten onnen se murtaa, Se riistää lapsetkin äidiltä Ja vaivojen vakoja uurtaa; Ja vaoista viljana nousemaan Saa syntiä, rikosta, tuskaa vaan!