Oi jospa taivaan Herra Sit' tulta sinkoais, Jokaisen kurjan syömmen Tulella puhdistais! Poistuisi kansastamme Häpeä, kehnous, Sais sijaan suuret aatteet Ja suuri rakkaus.
Silloinpa, Suomi armas, Sun koittaa onnesi, Kun mahtavasti kerran Sun kieles sointuvi, Kun takoo koko kansa Sovinnon Sampoa Ja edistyy ja kasvaa Jaloissa riennoissa.
Nuorisolle.
Kun muinoin Gööttien joukot Sai kauhuhun Kreikanmaan, Ol' silloin Athenalaiset Ne sortua velttouttaan. Ja pelko, kauhu se valtas Sen valtion kuuluisan, Mi taiteen, tietehen temppel' Ol' silloisen maailman.
Jo uhkas turmio varma — Pelastust' ei mistään näy — Mut silloin poikaset hennot Ne Gööttiä vastaan käy. Mies uljas parvea johtaa, Niin nuorta ja hehkuvaa, Ja poikain leimuva into Se miehetkin innostaa.
Ja poikain joukkohon yhtyy Nyt miehet ja vanhukset, Ja sadoissa sydämmissä Pyhät polttavi tuntehet. Ja ennenkuin yöhyt ehtii Atheenass' on riemastus: On voitto saatuna suuri — Sen saanut on innostus.
Vähät voimat ne suuria aikaan saa, Kun on intoa, innostusta! Kun on tahtoa työhön ja toimintaan, Kun on toivoa, uskallusta! Kun on uskoa oikean voittohon, Ajatukset kun nuorilla suuret on!
Sen vuoks' ei nuoriso laimeta saa — Ei laimeta, veltostua! — Sen rientää täytyvi eellehen vaan — Ei mieleltä vanhentua! — Sen tunnussana on valistus Ja veljeys, hengen vapaus.
Tää tunnussana se myöskin on sun, Sa nuoriso armaan Suomen; Jos innoin käyt elon taisteluhun, Niin työllesi koittaa huomen; Jos lippus puhdasna säilyy vaan, Saa monet mielet se hehkumaan.
Vähät voimat ne suuria aikaan saa. Kun on intoa, innostusta! Kun on tahtoa työhön ja toimintaan, Kun on toivoa, uskallusta! Kun on uskoa oikean voittohon, Ajatukset kun nuorilla suuret on!