Kansani nuori ja voimakas, Lujana seiso vahdissas Kolkassa Euroopan. Vahtina valon ja työn Vastassa hallan ja yön Perillä pohjolan.
Työsi ei vaan ole Suomelle Työsi on ihmiskunnalle, Työsi on Jumalan. Säkene rintasi on Säihkyvä, sammumaton Löytävä korkeimman.
On yhteistyötä!
Ma seison vuorella korkealla, On pyhä hiljaus kaikkialla. Kauas, kauas siintämättömiin Annan hurmauneena silmän lentää; Kauas, kauas aikoin hämäriin Laulun lentimillä aatos entää.
Näin isänmaani, sa lahja Herran, Ihaili kansani sua kerran. Altain rintehiltä tultuaan Yöpyi tänne, ja kun aamu koitti Hennonut ei jatkaa kulkuaan — Uhras uhrit, kiitosvirret soitti.
Uus tunne valtava sielun täytti, Päämäärän suuren se sille näytti. Kaunoisena siinti eessään maa. Siin' on onnen, siin' on voiman mahti! Kuusten suojaan mökki kohoaa. Riistaa antaa Tapio ja Ahti.
Lepikon pelloksi astuvoipi, Kukuntakoivu se huminoipi. Onnea saa käki kukkumaan, Taatto taivaan siunaa uutistyötä. Kannel helkkyy, hiljaa solmitaan Suomen runottaren helmivyötä!
* * *
Voi aikaa suruisaa, Voi aikaa katkeraa Kun heimo heimoa raastoi! Kun vainon mieltä Ja kalvan kieltä Vain veljyt veljelle haastoi.
Ei noussut yhteistyö, Vaan synkken' surman yö — Ja sortui Kullervo ylväs. Ja Väinö soitti, Mut viha voitti — Ei noussut onnemme pylväs.