Se kaatui terhekäs tammi Taaran, Se sortui siimekäs pyhä puu. Se myrskyn kestänyt oli vaaran, Mut heimoriidassa kukistuu.
Ja huolten hattarat Niin synkän varjoisat Vapaustoivehet peitti. Ja kylmää kalmaa Ja tuonen talmaa Ne Suomenniemehen heitti.
Ja virret vaikeroi Ja kannel murhein soi Valittain outoa aikaa. Mut alta kaihon Ja sankan saihon Ja toivon tuikkivi taikaa.
Ei turhaan kaatunut tammi Taaran, Ei suotta sortunut pyhä puu, Kun latva katkesi monihaaran, Niin aika uusi se sarastuu.
Saa alta vaivojen Ja mustain murheiden Jo onni Suomelle hiljaa. On yhteistyötä, Se poistaa yötä Ja toivon tuutivi viljaa.
Ja joskin hallasää Voi viljan jäädyttää, Ei yhteistunto se jäädy. Nyt Suomen kansa On valveillansa, Sen onni yöhön ei päädy.
Niin yhteistyössä on onni Suomen, Sovinnon sampo on tenhokas; Hallussaan koituva sill' on huomen, Se valvoo, Suomi, sun onneas.
Keväinen muisto.
(13/5 1848).
Kevät on tullut toivojen aika, Kukkien kantaja kaunoinen, Ilmojen halki tenhova taika Kiirivi lauluja helkkyillen, Ja kaunis on taivas ja kaunis on maa, Ja vaarat ne kaukoa kangastaa.