Maaliskuun 13 päivänä.
Oi Aleksanteri, Sa Suomen ihastus! Oi Aleksanteri, Sa valtain kaunistus! Ne vierii vuodet ja vuosisadat, Mut Sun ei muistosi katoa; Ne syntyy, sortuvat tähtiradat, Mut nimi Sun se on loistoisa.
Sen lempi säilyttää, Sen kaartaa kunnia, Ja meille kimmeltää Se valon soihtuna. Kuin aamun auteren rusohäivä Sa sumut Suomesta suistit pois, Ett' armas, loihtiva, kirkas päivä Valoa, lämpöä meille lois. —
Sai kummut kukkihin Ja lehdot aaluvoi, Ja surun soittokin Jo iloäänin soi. Ja rauhan työhön sai kansa Suomen, Se tohti toivoa, uskaltaa, Jo sille koituvi uusi huomen, On taattu, turvattu isänmaa.
Oi ylväs ruhtinas, Sun silmäs kirkastui Kun katsoit Suomeas': Tääll' aattees toteentui! Tää pieni, syrjäinen, köyhä kansa Tajusi mielesi korkean, Se Sua lempi kuin parhaintansa, Sa lahja taivahan Jumalan.
Oi Aleksanteri, Sa valtain kaunistus! Oi Aleksanteri, Sa Suomen siunaus! Ne vierii vuodet ja ajat vaihtuu, Mut Sinun muistoas siunataan. Kentiesi Suomelta onni haihtuu. Mut Sua lempii se ainiaan!
Laulun heimo.
(Lausuttu Jyväskylän laulu- ja soittojuhlassa Kesäkuun 15 p. 1899.)
Mi aatos Luojalla ollut lie Kun tänne Hän kansamme johti? Kun poikki mannerten aukes tie Tulevaisia vaiheita kohti? Kun kolkkaan pohjolan ohjas sen Laidalle lumien ainaisten?
Ne huojui korkeina kokkapuut Ikisalojen suojassa silloin, Ne välkkyi viehtäen salmein suut Kun aleni aurinko illoin, Ja laaksot lauloi ja lehdot soi Ja vaarat vartoi ja unelmoi.