Kerii tytär Tuonen, Kiertää hellästi kuontalolle Elonsäikehen pään. Silmä sammuvi, henki liitää Valoon välkkyävään.
Valfrid Vasenius.
(Entisten jatko-opistolaisten puolesta 21.5.1898.)
On hiirenkorvalla valkovyöhyt Ja kummut kukkia nostattaa. Niin lyhven lyhyt on Pohjan yöhyt Se valon voittoa julistaa. Kevättä kertovi taian tuomaa, Jumalan päivyen taian luomaa.
Ja ilmass' on kuni juhlamieltä. Niin suur' ja kaunis on Suomenmaa! Ma kuulen viehtyen luonnon kieltä, Se oman henken' on haastamaa; Ja on kuin soisi ja soisi yhä Alhoista, vaaroilta "Maamme" pyhä.
Ja muistoin taakse ja toivoin e'elle Ajatus lämmin se liitelee. Nyt tuoksuu Tapion tanhut me'elle, Nyt päivyt Suomea suutelee, Nyt tuutii tuulonen toivon viljaa, Suomen suuret ne kylvi hiljaan.
* * *
Sa lentomielin kirkastit Tät' aimomiesten työtä, Me näimme tähtein syttyvän Ja valaisevan yötä. Me näimme yönkin poistuvan Edestä päivän kirkkahan.
Ol' meille tutut miehet nuo Jo kotikunnahilta, Lukeissa heidän kirjojaan Vierähti moni ilta. Ja sydän nuori lämpeni, Se toivoi, hehkui, uneksi.
Unohtumattomat ne on Nuo tiimat, jolloin siellä Me kuuntelimme Sinua Innostuin hehkumiellä, Jaloa henkes lentoa Kun saimme seurata.