Ja siksi yhä eespäin vain Se rientää, rientää kiiruhtain Merehen päästäkseen. Ja sinne päivän paistaissa Ja meren laajan loistaissa Puhtoisna kuollakseen.
Lootoskukka.
Syvältä aallon alta Nous lootoskukkanen. Vilpoisa veden valta Kasvatti kaunoisen.
Kun helpeet hienot aukes Kuu valoi loistoaan, Ja päivän ruso raukes Taa tumman metsämaan.
Niin tyynnä luonto nukkui. Yö tuoksui tenhoten, Ja vuorten huiput hukkui Sinehen pilvien.
Sulosti kukka kaino Kalvasna kimmelsi, Yöviiman vieno paino Se sitä tuuditti.
Ja kuuhut valoi sille Kirkkainta loistoaan, Sen painoi helpehille Suloja suukkojaan.
Ja kukka kaino lempi Väreillen autuutta, Kunnekka hohtoisempi Ol' aamun salava.
Sen silloin helpeet hienot Ne hiljaa sulkeentui, Unessa kuvat vienot Kukalle kangastui.
Kun soluu mailleen päivä Kuu kukan herättää, Ja valon rusohäivä Taa metsän hälviää.