Ja lootoskukka havaa Suloimpaan auvohon, Ja helpeet hienot avaa Syleillä kuutamon.
Orvokki.
Suojassa tuuhean tammipuun Valolle umpusi aukes, Kun ensi leivo sai lauleluun, Kun kahleet aaltojen raukes. Säteelle päivän sa hymyilit Ja sulosatuja uneksit.
Mies muuan asteli verkalleen Ja huomas hohtehes hienon. Ja silloin lyhveksi ilokseen Hän taittoi orvokin vienon, Ja hetken hellästi ihanoi — Ja leinon liukua maahan soi.
Sun hetken oikku se surmasi Ja sulle laskihe päivä, Elosi sortui, kun sumeni Unelmais' hohtoisa häivä. Miks' julma noin oli ihminen, Miks' sorti orvokin pienoisen?
Pälve.
On viidakon varrella vuokko Kevätpäivyen loihtima; Ylt' ympäri lunta ja jäätä, Pälve pieni vain vihanta.
Ma katselen sitä ja mietin: Se on kuva mun elostain, Ylt' ympäri talvista huolta, Mutta lämpöä rinnassain.
Se lämpö se keskellä talven Luopi kukkia laulelon, Ja toisenpa kaiholle myöskin Sillä kyynele kirkas on.
Rimpi.