Ja silloin sa tuolla Alla aaltojen nukkuisit. En tiedä nukkuisko kaihos siltä, Vaikka itse sa nukkuisit?
Sit' eiköpä kuiskais Rannan rimpyet toisilleen? Ja tuuli kuulis ja laakson lapset — Yhä eläis se edelleen.
Siinnä, siinnä!
Humajaapi honkametsä, Laulaa ikivihanta, Sitä kuullen vienoon kaihoon Viehtyy mieli lentoisa.
Kaukaa tuolta usvan halki Saari kaunis kangastaa. Siinnä, siinnä kaukoranta, Toivojeni määrämaa!
Sinne liitää ajatuksein Kun on maassa musta yö, Rinnassani rauhatoinna, Suruisna kun sydän lyö.
Sinne liitää, kuulakkaampi Siell' on ilman sinervyys; Kevään, laulun kukkasia Siell' ei sorra hyinen syys.
Siinnä, siinnä kaukoranta, Ihanteeni ihmemaa! Saavutanko sinut koskaan Toivojeni määrämaa?
Kuutamolla.
On kuutamo-ilta. Satumaisen viehkeä valaistus Yli seudun on. Maa on kuni Jumalan ajatus, Niin valtava, verraton.