Kauas siirryit, kotirannat heitit, Suokoon elo sulle auvoaan! Mont' oon nähnyt, harvoja mä muistan Sua unhoita en milloinkaan.
Suvannossa.
Tuoksuu kaunis kanervikko, metsä huminoipi, Luojan taivas kirkas on ja linnun laulu soipi. Tyynnä Alvajärvi päilyy, Vienosti vain rannan ruoho häilyy, Hiljaa liitää perho kukkasensa luo, Ilomielin sille suukon suo.
Luonnon riemutessa hiljaa sylihisi vaivun, Mielialoihin ja suuteloiden hehkuun haivun, Auterehen sinihäivä, Rannat rauhaiset ja Luojan päivä Meille siintää, tuoksuu, loistaa, huminoi, Luonto lempeämme kunnioi.
Auvoisna ja autuaina jumalien lailla Käymme riemuin rinnatusten hetken huolta vailla. Kaukana on mailman melu, Kaukana sen taisto, kilvoittelu. Meitä saavuttaa ei voi sen myrskysää, Armas, autuas on hetki tää!
Itämainen tarina kertoo —
Itämainen tarina kertoo Tähden syttyvän taivaallen, Joka kerta kun mailmaan tänne Pieni syntyvi lapsonen. —
Säteillen sun tähtes kun tuikki Minun usmana vielä ui, Sinun siellä loistossa seilas, Minun syrjässä kirkastui.
Ja ne sinilaella siellä Toinen toisensa sivuutti; Radat niiden loitolla kulki, Kunnes kerran ne läheni. —
Niinp' on käynyt meidänki täällä Elonlaaksoa kulkeissa, Sinä mailman melskeissä liikuit, Kodin nurmella leikin ma.